Kuressaare-Tallinna-Helsinki

Reissun päättyminen tuo aina jonkinlaista haikeutta, niin nytkin.  Aamun touhuihin mahtui pakkailua, avainten luovuttamista ja bussiasemalle suuntaaminen.

Paluumatka sisälsi runsaat neljä tuntia paikallisbussin kyydissä kohti Tallinnaa, välillä parisenkymmentä minuuttia
autolautalla.

Bussimatkan aikana, iltapäivän jo käännyttyä melkein iltaan, oli huikaisevan kaunis sininen hetki. Tallinnaan  bussi saapui vasta illan pimennyttyä. Tallinnan bussiasemalta piti vielä suunnata satamaan, jotta ehtisin lauttayhteydelle kohti Helsinkiä. Onneksi aikaa oli tässä vaihdossa riittämiin, eikä pieni ruuhkaan juuttuminen häirinnyt matkasta nauttimista.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Toivottavasti vielä joskus tulee mahdollisuus palata saarelle kesällä tai alkusyksystä.

Ristiinrastiin kaupunkia

Lounaan ja lyhyen kirjoitustauon jälkeen oli aika lähteä kaupungille katsomaan matkaoppaan
suosittelemia nähtävyyksiä.

Saarella ja kaupungilla, Kuressaarella, on pitkä historia. Matkaopas arvioi, että ensimmäiset merkit asutuksesta olisivat useamman tuhannen vuoden takaa. Matkaoppaan mukaan myös varsinainen kaupunkilainen asutus alkoi vuosisatoja sitten. Jollain tavoin kaupunki henkii keskiaikaista ja myös keskieurooppalaista tunnelmaa. Ja ehkä tähän hieman sekoittuu sadun hohdetta kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjasta Veljeni Leijonanmieli. Myös uudisrakentaminen näyttäisi kunnioittavan ilmeeltään vanhoja muotoja.

Aikani kujia ja katuja kierreltyäni löysin itselleni ruokapaikan keskustan kellariravintolasta. Tallinnan hintatasoon tottuneelle matkailijalle Kuressaaren, ainakin talvikauden, hintataso on edullinen. Muutamalla eurolla saa annoksen, jolla vatsansa saa täyteen.

Aamu Kuressaarella

Aamu ei ollut vielä varsinaisesti valjennut, mutta ehdin jo suunnitella päivän ohjelmaa ja tutustua oivan matkaoppaan tietoihin. Huomasin, että majapaikkani on valmistunut vuonna 1907 ja sen oli rakennuttanut seppä Eduard Kingissepp kylpylävieraiden majoittamista varten. Nykyisin talossa on kuitenkin kansainvälinen Saarenmaan yliopistokeskus. Ja rakennus on Turun yliopistosäätiön omistuksessa.


Aamun ohjelmaan päätin sulloa niin linnoitukseen tutustumisen kuin lounaspaikan etsimisen. Jykevää linnoitusta kiertelin toista tuntia; vallihaudan vesi oli paikoin jäätynyt ja linnoituksen merenpuoleisella reunalla oli käynnissä kunnostustyöt.

Linnoituksen sisällä museo oli harmillisesti kiinni, mutta katseltavaa ja ihmeteltävää oli riittävästi. Linnoituksen monta metriä paksut muurit olivat vaikuttavat ja matkaoppaan mukaan linnoituksen rakentaminen olisi alkanut 1300-luvulla. Linnoitusta ei olisi oppaan mukaan koskaan sotimalla valloitettu, joten se onkin säilynyt varsin hyvin.


Linnoituksella suuntasin kulkuni kohti keskikaupunkia tai keskilinnaa, ajatuksena että löytäisin jonkin hieman erilaisen ruokapaikan. Katukylteistä löysin vinkin Tuulimylly-ravintolasta, mutta vihdoin kun löysin perille ravintolan pihaan huomasin, että ruokapaikan avautumista olisi pitänyt odotella tunnin verran.

Luovuin ajatuksesta odottaa yli tuntia vilpoisessa säässä ja pistäydyin paikallisessa ruokakaupassa hakemassa pikalounaat ainekset. Pienen poikkeaman tein ennen majapaikkaan palaamista, sillä aivan keskusaukiolla kupeessa oli pieni suklaapuoti, jossa myytiin Kalev-tuotteita. Puoti oli täynnänsä mitä erilaisempia Kalev-tuotteita alkaen joulupiparkakuista erikoissuklaisiin.

Iltaa kohden vilkastuvaa

Vaikka Kuressaare vaikutti sunnuntai-iltapäivällä nukkuvalta kaupungilta, niin muutos huikea, kun kello lähtestyi kuutta illalla. Sain majoittamisen yhteydessä vinkin, että illalla sytytettäisiin tulet keskilinnassa. Kun en vironkieltä taida, niin hieman jäin ihmettelemään, mitä mahtaisi olla tapahtumassa ja päätin suunnata kaupungin keskustaan katselemaan tilannetta.

Ja toden totta, keskustan aukiolla oli tungokseen asti ihmisiä, erityisesti lapsiperheitä.  Teinejä ja vanhempaa väkeä oli myös jonkin verran paikalla.

Aukiolla oli koristeltu kuusi, joten päättelin, että tulien sytyttäminen saattaisi liittyä jouluvaloihin. Ennen valojen sytyttämistä aukiolla oli lauluesityksiä, puheenvuoroja, joiden sisältö jäi arvoitukseksi sekä taidokas jonglööriesitys tulipatojen avulla. Lopuksi matkailutoimiston edessä olevat kangas- tai paperikehikot sytytettiin roihuksi ja melkein samaan aikaan syttyivät myös aukion joulukuusen valot.

Kaunis Kuressaare

Kuressaaren linja-autoasema on varsin vaatimattoman näköinen, niin sisältä kuin ulkoakin. Asema antaa hieman harhaanjohtavan mielikuvan siitä, mitä itse kapungilta voi odottaa. Pysäkiltä on joitakin satoja metrejä kaupungin keskustaan ja siitä vielä muutama sata metriä majapaikkaan.

Vaikka lauttamatkalla Virstusta Muhun saarelle ehdinkin löytää pienen matkailijakartan Kuressaaresta, niin silti tietä majapaikan suuntaan oli kysyttävä. Kaupungin kadut olivat lähes tyhjiä; eikä neuvojaa ihan heti tullut vastaan. Taksejakin näin kokonaista kaksi matkalla linja-autoasemalta majapaikkaan. Tuntuu kuin kaupunki olisi vetäytynyt talviunille.

Tällä kertaa sänky löytyi Saaremaa yliopistokeskuksen tiloista. Kauniin vihreä puuhuvila mahdollistaa
muutaman yöpyjän majoittamisen kerrallaan. Viehättävässä puurakennuksessa ei tällä kertaa lisäkseni ollut muita majoittujia, joten varmasti jokainen puun narahdus kuuluu selkeästi.

Iltapalaa varten sain ystävällisen vinkin lähes tien vastakkaisella puolella olevasta ravitsemusliikkeestä, John Bull Pubista. Ilman vinkkiä olisin ollut täysin vakuuttunut, että paikka on suljettu talveksi, niin vähän valoa ikkunoista tuli kadulle.  Onneksi kuitenkin poikkesin sisään, sillä sisustus on varsin jännittävä; seinällä on täysikokoinen moottoripyörä ja takassa loimuaa tuli ratisten.

Myöhemmin illalla 'Tapion matkassa Kuressaareen' -matkaopasta selatessani huomasin, että iltaruokailuni paikka on  1800-luvulla valmistunut ja alunperin rakennus oli toiminut kylpylävieraiden lukusalina.

Aikainen lähtö kohti Saaremaata

Reissu kohti Saaremaata alkoi reilusti ennen kukonlaulua. Sunnuntai-aamun ensimmäisillä raitiovaunuyhteyksillä kulku kävi kohti Länsiterminaalia. Hakaniemen hieman ennen kello kuutta ohittaneen raitiovaunun kyydissä oli vain muutama kulkija, satamaan asti tuli vieläkin vähemmän. Hyvissä ajoin suoritettu liikkeelle lähtö osoittautui taas lieväksi liioitteluksi, sillä satamassa jäi runsaasti aikaa odotteluun.

Lahden ylitys kesti kaikkinensa vain pari tuntia, mutta perillä sitten odottikin aivan toisenlainen sää. Pakkasta Tallinnan satamassa oli 9 astetta ja luntakin on kaduilla.

 Nappasin taksin satamasta, koska en ole aiemmin käynyt Tallinnan linja-autoasemalla. Matka kesti vajaan vartin pienestä jonottelusta huolimatta, eikä hintaakaan kyydille tullut kuin hieman päälle seitsemän euroa, joka tuntui suhteellisen kohtuulliselta verrattuna lumesta liukkailla kaduilla tarpomiseen.

Tallinnan linja-autoasema, bussijaam, on varsin modernin oloinen. Odotushallista löytyy lipunmyyntipiste, automaatteja joista voi tulostaa lippuja, kahvila ja r-kioski. Aivan bussijaamin takaa löytyy myös pieni Rimi, josta sai matkalle eväät kioskihintoja halvemmalla.

Hiukan jännitti, mahtavatko omalla tulostimella tulostetut matkaliput kelvata bussissa, mutta kaiken kaikkiaan reissu alkoi jouhevasti.

Useamman tunnin köröttelyn katkaisi lauttamatka Virstusta Muhun saarelle. Lauttamatka kesti runsaat parisenkymmentä minuuttia, jona aikana ehti käydä hyvin kahvilla ja ihailla merimaisemia.

Päivä Tampereella

Ennen suunniteltua matkaa tielle osui aivan puhdas extempore retki Tampereelle.

Varhainen lähtö ja saapuminen Tampereelle hieman kellon kymmenen jälkeen, sään kirkastuessa matkalla olleen ajoittain sankankin usvan jälkeen, loivat tunteen siitä, että pikainen pyrähdys olisi pidempikin reissu.

Aamun herkullisiin hetkiin kuului pistäytyminen Laukontorin kupeessa olevassa Sanna's Cafe & Salad Bar'issa. Höyryävä cappucino ja rapea croisant antoivat sopivasti piristystä alkavaan kaupunkikierrokseen.

Verrattoman kahvihetken jälkeen kaupunkiin tutustuminen saattoi alkaa hyvillä mielin. Päivään mahtui  uuden uutukaiseen Torni-hotelliin tutustumista, ostoksilla kiertelyä kuin maisemien ihailua Tornin huipulla olevassa näköalabaarissa.

Torni-hotelliin saapuessa hauska yksityiskohta on hotellin edessä oleva pätkä ratakiskoja. Tornissa pistäytyminen osui lounasaikaan, joten samalla tuli testattua ravintolakin. Ruokaa odotellessa mielenkiinnon vangitsi ruokapaikan sisutuksen yksityiskohdat, jossa ei oltu säästelty erilaisia soittimia. Pieneen nälkään tilattu alkupala olisi sammuttanut isommankin nälän. Jälkiruoaksi nautittu basilikajäätelö piparkakkumurujen ja marjojen kera oli vinkeä makuyhdistelmä testattavaksi.

Päivän pakollinen kohde oli Torni-hotellin näköalaravintola 25. kerroksessa. Harmillista, että ravintolan terassi oli toistaiseksi suljettu, mutta näköalat sisätiloista käsinkin olivat upeat.

Ostoskierrokselta parhaiten jäivät mieleen Tullintorin kenkäkauppojen ja vaateliikkeiden aivan omanlaisensa valikoima. Kenkiä oli todella herkullisia vaihtoehtoja niin värien kuin mallien puolesta. Vaateliikkeistä eniten mielenkiintoa herätti liike, jossa oli yhdistetty valikoimaan monenlaisia vaatteita sekä sisustustuotteita.

Bussiliput Tallinnasta kohti etelää

Matkajärjestelyt etenevät ja valmistautumiseen jäljellä oleva aika hupenee. Sain vihdoinkin varattua ja tulostettua bussiliput, sekä meno- että paluumatkalle. Näin lienee varminta, ettei paluumatka jää vain haaveeksi.

Vaikka toisaalta suunnitelmien väljyys ja paluun vahvistamattomuus luovat enemmän tutkimusmatkailun tunnelmaa. Tällä kertaa matkakohteen tutkailu on jäänyt tavallista vähemmälle; matkaoppaita on kyllä pino pöydällä, mutta perehtyminen jäänee lauttamatkojen ja bussimatkan viihdykkeeksi.

Seuraavan retken suunnittelua

On ehtinyt vierähtää jo useampi viikko, ilman että olisi ollut tietoakaan seuraavasta reissusta. Nyt vihdoin alkaa taas näyttä valoisammalta,vaikkakin päivät lyhenevät.

Alustava huonevaraus on tehty ja nyt pitäisi selvittää miten kohteeseen pääsee perille ja kuinka sieltä pääsee pois. Matkaa tulee tehtyä niin autolautalla, mahdollisesti kahdellakin kuin paikallisbussillakin.

Lähtöön, jos nykyiset suunnitelmat pitävät, olisi muutama viikko.

Muinainen Egypti Tukholmassa

Tukholmassa, Medelhavetsmuseumissa, on ollut alkukeväästä lähtien avoinna näyttely muinaisesta Egyptistä. Tänään vihdoin sain mahdollisuuden pistäytyä museossa; näyttely on ehdottomasti näkemisen arvoinen katsaus egyptiläiseen elämään tuhansia vuosia sitten.

Esineistöä on runsaasti niin arkielämän eri vaiheista; perhe-elämästä, kyläyhteisöstä kuin muumioista ja erilaisista tykötarpeista sarkofageissa. Aikaa kului runsaasti kahdessa kerroksessa ollut näyttelyä tutkiessa. Ja ehkä olisin jopa viihtynyt kokonaisenpäivänkin esineistön parissa, jos matkassa olisi ollut asiaan perehtynyt arkeologi kertomassa esineistä ja menneisyydestä.

Medelhavetsmuseumin yhteydessä olevassa Bagdad Cafessa saattoi vielä hetken viivähtää Egyptin kuva ja makumaisemissa ennen paluuta sateisen Tukholman kaduille. Paluu arkeen oli todella tihkuinen, sillä arkeologisia esineitä ja kuvia Egyptistä katsellessa oli hyvällä mielikuvituksella voinut tuntea paahteisen auringon lämmön ja aavikon tuoksun.

Dublinista Helsinkiin

Dublinin keskustasta pääsee bussilla näppärästi lentokentälle. Ainoastaan hinnoittelu hieman ihmetytti, monen tunnin ajomatka Dublinista Corkiin maksoi 15€ suunta, reilu puolen tunnin matka keskustassa lentokentälle maksoi 7€. Joko hinnoittelussa kyse oli jonkinlaisesta lentokenttälisästä tai pitkänmatkan alennuksesta, muutoin en ymmärrä hintalogiikkaa.

Paluulentoa odotellessa, lentokentällä, jäi hyvää aikaa pohtia reissua kokonaisuudessaan. Kirjojen Irlanti löytyi niin kohtaamisissa kuin maisemia ihaillessa.

Corkissa tuntui, kuin tapaamillani ihmisillä olisi ollut kaikki aika käytettävissä, asioita hoidettiin tehokkaasti mutta aina ystävällisesti. Samoin Dublinissa, ystävällisin sanoihin oli aikaa samoin kuin hymyyn.

Yhtenäkään päivänä ei satanut koko päivää, ja taskusadetakkikin jäi odottamaan avaamista seuraavaan reissuun.

Ja kaiken lisäksi, myöhäinen paluulentokin oli hieman etuajassa. Ja jatkoyhteydet eteenpäin lentokentällä sujuivat uumoiltua paremmin.

Dublin ja kierros Trinity Collegessa

Aamupala Trinity Collegen opiskelijaruokalassa oli maittava, vaikka hetki menikin ihmetellessä mitkä ainesosat kuuluvat mannermaiseen aamiaiseen ja mitä herkkuja valitessa napsahtaa lisämaksu irlantilaisesta aamiaisesta. Aivan selkeästi kielikurssin paikka tulevalle syksylle.

Trinity Collegessa huoneet oli luovutettava jo kello 10, mutta onneksi kampuksella on vartioitu matkatavarasäilytys, jopa useammalle vuorokaudelle.

Puisto keskellä kaupunkia.

Aikaisen liikkeelle lähdön aikoihin moni putiikki ja kauppa oli vielä kiinni, joten aamun ensimmäisiin kohteisiin valikoitui ostoskadun päässä oleva, vehreääkin vihreämpi puisto.

Ostos- ja kaupungin ihmettelykierros Liffey-joen molemmilla puolilla jäi puolenpäivän mittaiseksi, mutta siinäkin ajassa ehti hyvin kiertää värikkäitä kaupunginosia, eksyä kenkäkauppoihin ja tyhjentää mukillisen kahvia croisantin kera.

Iltapäivän ohjelmaan mahtui vielä opiskelijavoimin tuotettu  kierros Trinity Collegessa, tutustuminen vanhaan kirjastoon ja kuuluisaan Book of Kells'iin. Opastettu kierros opiskelijanäkökulmasta oli piristävä vaihtoehto tavanomaisiin opastuksiin. Itse vanha kirjasto on myös näkemisen arvoinen. Kirjoja on hyllyissä monessa kerroksessa ja opiskelija-oppaan kertoman mukaan kirjojen järjestys hyllyissä on aivan omanlaisella logiikalla. Ja kaiken lisäksi valittu kirjojen järjestelymalli näytti hienolta.

Fish and chips

Trinity Collegeen majoittuminen jälkeen kaupunkikierros lähikaduilla yllätti. Kävelykadut olivat tungokseen asti täynnänsä kulkijoita. Ja kuitenkin useimmat liikkeet olivat jo sulkemassa oviaan kellon lähestyessä kuutta.

Vilinää ja hulinaa oli kaduilla riittämiin. Koska oli selvästi jo ruoka-aika, niin pikainen kaupunkikierros Trinity Collegen liepeillä päättyi O'Neill'sin ravintolaan. Ulkoapäin varsin pieneltä vaikuttanut paikka olikin monikerroksinen ravintola, joka oli aivan tupaten täynnä. Ruoka tilattiin tiskiltä, jossa osan annoksista sai suoraan mukaansa tarjottimilla ja osa tarjoiltiin pöytään.

Oman jännityksensä ruuan tilaamiseen toi kysymys siitä, mahdoimmeko puhua samaa kieltä tarjoilijan kanssa, kun kerroin istumapaikan sijaintia, jonne ruoka-annoksen, Fish and chips, saisi tuoda sen valmistuttua. Epäilys yhteisen kielen puutteesta kun oli virinnyt reissun aikana aiemmista kohtaamisista paikallisen asujaimistoon kuuluvien henkilöiden kanssa. Reissu kaiken kaikkiaan on vahvistanut käsitystä, että kielikylvyksi ei riitä englantilaisten dekkarisarjojen seuraaminen televisiosta kerran viikossa.

Fish and chips saapui aikanaan. Eikä annoksessa selvästikään oltu säästelty rasvaa eikä kaloreita. Ja kummatkin, kalorit ja rasva, tässä muodossaan oli hetkessä nautittu.

Takaisin Dubliniin

Paluumatka Corkista Dubliniin alkoi tutun bussiyhtiön, Aircoachin, kyydissä. Valoisan aikana matkustaessa oli mielenkiintoista seurata maisemia, jotka jäivät tulomatkalla näkemättä.

Peltoja. Vihreyttä. Laiduntavia lehmiä. Vihreyttä. Siellä täällä satunnaisia asumuksia. Kolme ja puoli tuntia matka-aikaa edessä. Vaikka pääosa matkasta soljui moottoritietä, ja ilman taukoja, yllättäen bussissa aika tuntui pidemmältä kuin lentokoneessa. Miksiköhän junissa ja lentokoneissa on 'kärrymyyntiä' asiakkaiden viihdyttämiseksi, mutta busseissa ei?

Dubliniin saavuttua majapaikka löytyi pienen pähkäilyn jälkeen. Trinity College majoittaa matkustavaisia kesäkausina niin historialliseen osioon kuin uudemmallekin puolelle. Koska saapuminen majapaikkaan tapahtui  hieman viiden jälkeen olivat suurimmat turistivirrat jo päivän osalta ehtyneet ja koulun alue näytti varsin rauhaisalta.

Huone, joka oli campuksen historiallisella puolella, oli yksinkertaisesti sisustettu, mutta kaikki tarpeellinen huoneesta löytyi. Historia tuntui muutoinkin havisevan ympärillä, kun kulku suuntautui kohti kaupungin huvituksia.

Aamupäivä Corkissa

Kolmas matkapäivänsä alkoi kiireettömästi. Aamulla oli aikaa lukaista uutiset verkosta ennen aamiaista.

Leppoisaan aamupäivään mahtui ostoskierros aivan Corkin ydinkeskustassa. Toisin kuin Suomessa, osa liikkeistä oli sunnuntaiaamunakin aukin ennen kello 12:sta. Ja osa avasi ovensa hieman myöhemmin. Vaatteiden ja kenkien hintahaitari vaikutti melkoiselta, vaikka aikaa perusteellisemmalle empiiriselle tutkimukselle ei ollutkaan.

Paluumatka Corkista Dubliniin alkoi iltapäivällä, jotta majoittuminen sujuisi ilman ylimääräisiä järjestelyjä valitun majapaikan, Trinity Collegen, kanssa.

Lee-joki halkoo Corkin kaupunkia.

Iltapala Scoozissa

Pitkän retkipäivän päätteeksi bussikuski-matkaopas-karaokeisäntä vinkkasi ruokapaikasta Corkin keskustassa. Paikka olisi italialainen ja nimi scusi. Ainakin siltä se kuullosti. Ruokapaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen kartalta pikkuruiselta sivukujalta.

Scoozi oli, ainakin lauantai-iltana, tavattoman suosittu ruokapaikka. Ravintolan ovella kerrottiin, että seuraavan pöytä vapautuisi vajaan puolen tunnin sisällä ja odottamaan sopisi jäädä; ruokahalua kasvattamaan tarjoilia toi ruokalistan tutustumista varten. Hetken odottelun jälkeen hovimestari ohjasi peremmälle, mutta ei suinkaan pöytään, vaan jonotustilanteessa oli edetty vaiheeseen, että tarjolla oli tuoli odottajalle. Ja edellä oli lähes kymmenen istujaa tuoleilla.

Vapautuvaa pöytää odotellessa oli mielenkiintoista seurata tarjoilijoiden todella sähäkkää toimintaa. Tarjoilijoita oli ravintolassa runsaasti ja kaikki tuntuivat liikkuvan vähintäänkin reipasta marssia ellei puolijuoksua.

Luvatun odotteluajan jälkeen, pöytä todellakin vapautui. Kohtuuhintaisista annoksista valinta osui pasta-ateriaan. Ällistyttävä tehokkuus jatkui edelleen; ruokia ei tarvinnut pitkään odotella, vaikka ravintola oli kaiken aikaa aivan täpötäynnä. Annokset ravintolassa olivat suuria; niin pääruoat kuin jälkiruuat. Ja ruuasta ja käynnistä ravintolassa jäi hyvä jälkimaku.

Retki rannikolle

Muutaman tunnin torkkumisen jälkeen herätyskello vinkaisi. Käynnykän näytöltä vastaan tuijottivat lukemat 06.20. Lauantai-aamu ja edessä retkipäivä rannikolle, Cliffs of Moherin suuntaan.

Oikean retkipysäkin löytymiseen kului aamusta tovi, joka sisälsi reipasta kävelyä ympäri kaupungin keskustaa ja tarjosi lisämausteeksi jännitystä siitä, toteutuvatko ennakkosuunnitelmat vai täytyisikö keksiä aivan jotain uutta ohjelmaa päivään. Pysäkki ja vihreä Paddywagontours'in bussi löytyivät onneksi ajoissa samalta jokivarren pysäkkialueelta, kuin mihin muutamaa tuntia aiemmin oli saapunut reittibussi Dublinista.

Täpötäysi bussi kurvasi aikataulun mukaan matkaan kohti Limerickiä. Matkaoppaan ja bussinkuljettajan yhteisvirkaa hoiti yksi ja sama mies.  Hersyvän letkeällä tyylillä bussikuski-opas luetteli historialliset tapahtumat kuin muistutti turvavyön käytön pakollisuudesta. Ja kertakaikkisen ihailtavasti matka eteni vauhdikkaasti kapeita teitä. Ja vielä tien vasenta puolta.

Pienet kalliot

Limerickissä vietetyn lyhyen tauon jälkeen matka jatkui länsirannikolle, Moherin jyrkänteiden suuntaan. Matkan varrelle mahtui paljon lehmiaitauksia lehmineen, pikku kyliä ja vehreää maaseutua. Vehreää maaseutua oli itse asiassa aivan hämmästyttävän paljon. Tien vasemmalla ja oikealla puolella.

Rannikolle päästyämme pysähdyksiä oli useampia. Ensimmäinen oli 'baby moher', joka ensi näkemältä oli vaikuttava. Seuraava, lounastauko, vietettiin Doolinin kylässä, josta olisi voinut suunnata veneellä myös kohti Aran-saaria.

Kiipeily kielletty

Pienestä Doolinin kylästä matkaa Cliffs of  Moheriin oli enää hetken verran. Jyrkänteet ovat todella häkellyttäviä. Tuuli tuiversi, vaikka merellä ei näkynyt edes suuria vaahtopääaaltoja, ja höykytti oikein kunnolla aivan jyrkänteiden reunalla. Jyrkänteille pääsi kävelemään kahta eri reittiä, toinen polku oli aidan suojaama ja toinen aivan pudotuksen reunalla.

Alueella oli luonnonnähtävyyden lisäksi muutama matkamuistomyymälä, kahvila ja näyttely. Irlantiin liittyvien käsitteiden ja asioiden tuotteistaminen on matkamuistoissa viety aivan omalle tasolle. Tavaraa ja tuotetta on monen tyylistä, väristä ja eri kohderyhmiä varten; lapsille, golfareille, kokkaajille, musiikin ystäville jne.

Paluumatkalla Corkiin bussinkuljettaja kaivoi esiin uuden rooli; matkaoppaan hattu vaihtui bussikaraokeisännän lippikseen. Ensimmäiset soolot laulettuaan kuljettaja sai houkuteltua myös osan matkustavaisista laulamaan. Enpä ole aiemmin ollut näin hilpeällä kiertoajelulla missään. Tunnelma oli vähintäänkin bussin katossa.

Bussilla Corkiin

Lento laskeutui tihkuiseen Dubliniin parisenkymmentä minuuttia aikataulusta myöhässä. Ensimmäinen jonotuksen paikka ennen maahan saapumista oli passintarkastus, jossa jono kiemurteli, kuin turvatarkastuksessa konsanaan. Kun harvoin matkustaa schengen-alueen ulkopuolelle, niin passintarkastus toistamiseen muutaman tunnin välein tuntui varsin eksoottiselta.

Jatkoyhteys bussilla Corkiin löytyi vaivattomasti aivan lentokentän ulko-ovilta. Bussiyhtiön asiakaspalvelu oli viritetty kohdilleen; menopaluu liput Dublin-Cork-Dublin saattoi ostaa pysäkin viereen tuodulta pop-up myyntitiskiltä. Edestakaisen matkan hinta oli 30€ henkilöltä.

Tunnin odotuksen jälkeen Aircoachin bussi poimi, hieman myöhässä, Corkiin haluavat kyytiinsä ja lähes 3,5 tunnin matka alkoi. Bussin sisällä Ilmastointi oli todella tehokas, ikkunanvieruspaikoilla lämpötila oli vilpoinen. Tihkuisessa säässä, pimenevässä illassa ei maisemia voinut pitkään ihailla, vaan pääosa matkasta sujui puolittain torkkuen.

Perillä Corkissa bussien päätepysäkki on arkisesti Lee-joen varrella. Pysäkit on merkitty muutamalla kyltillä, mutta mitään mittavaa pysäkkikeskittymää ei ollut havaittavissa. Hotelli Isaacs Cork, jonne huonevarauskin oli tehtynä, oli onneksi aivan muutaman askeleen päässä bussipysäkiltä.

Vaikka hotellin kuvia olikin voinut jo varausvaiheessa tutkailla, niin todellisuus oli vielä viehättävämpi, kuin mitä kuvista olisi voinut päätellä. Hotellin sisäpihalla oleva puutarha vesiputouksineen oli kuin suoraan sadusta.

Lento Dubliniin

Tätä naputellessani lentoaikaa Dubliniin on vajaa tunti jäljellä. Norwerianin lennolla wifi-yhteyden avulla blogin päivittäminen reaaliaikaisesti on hauskaa.

Lentokoneen siiven alla vilkkuvat pilvimassat ja hetken päästä ylitetään Brittein saaret Manchesterin ja Edinburghin väliltä. Islannissa ärähtelevä tulivuori on hieman saanut miettimään matkan ajankohtaa ja suuntaa. Mutta toivottavasti lähipäivinä taivaalle ei tuprahtele ylimääräisiä tuhkapilviä.

Tallinnaan

Runsaaan parin tunnin lauttamatka Tallinnaan oli hieno elokuun lämmössä. Vaikka aurinko heloitti täydeltä terältään, niin laivan aurinkokannella matka sujui miellyttävästi leppeässä tuulessa.

Ilma oli Tallinnassa vielä kuumempi kuin lähtiessä Helsingissä. Ihmettelin hetken satamassa mahdollista kyytiä Tallinnan keskustaan, kun pysäkille kurvasi nro 2 bussi. Bussi vei, kohtuullista 1,60 euron korvausta vastaan, aivan Viru-keskuksen viereen. Lyhyt kierros ilmastoidussa kauppakeskuksessa oli paikallaan; vanhan kaupungin mukulakivet hohkasivat lämpöä, kun sinne asti pääsin.

Alkuiltapäivän ensimmäinen uutuushavainto vanhassa kaupungissa oli polkupyörätaksit. Pyörätakseja oli runsaasti liikkeellä, yhden kulkupelin kyytiin mahtuu 1-2 matkustajaa kerrallaan. Riiassa, jokunen vuosi sitten, ensi kertaa näkemäni kulkupelit ovat siis saapuneet myös Tallinnaan.

Hetken kaupunkia katseltua alkoi olla lounasaika. Kaikki varjoisat terassit olivat täpösen täynnä. Hetken etsimisen jälkeen China Inn -ravintolan terassilta kuitenkin löytyi istumapaikka varjon alta ja aivan kohtuullisen hintainen oli annoskin.

Aivan kuin tilauksesta  viime lauantain, 2.8., Helsingin Sanomissa oli matkailujuttu Tallinnasta. En ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi pyörän vuokraamista Tallinnassa ja kaupunkiin tutustumista pyöräillen kävelemiseen sijaan. Jutussa vinkattiin CityBiken palveluihin ja niitähän olisi sitten testattava. Lounaan jälkeen oli aikaa lähteä etsimään pyörävuokraamoa. Helteisillä mukulakivikaduilla matka tuntui todellista pidemmältä, mutta paikka löytyi helposti.

Yllätykseksi kaikki liikkeen pyörät olivat kuitenkin varattuja ja pyörälenkki jäi odottamaan seuraavaa reissua. Pyörävuokraamo on melko lähellä satamaa, joten päivän retkeilyn voi aloittaa helpomminkin kuin kiertämällä vanhan kaupungin kautta. Tällä kertaa kaupunkiin tutustumista oli jatkettava jalkaisin.

Paluumatkalla Tallinnasta Helsingin suuntaan laivan kannelta saattoi ihailla satamasta samoihin aikoihin lähteviä risteilijöitä.

Tuuli oli hieman noussut päivän aikana; joten paluumatka laivan kannella oli menomatkaa aavistuksen vilpoisampi.

Iltapäivä Loviisassa

Ehdin hieman tutkailla Loviisan matkailutoimiston sivuja ennen pikavisiittiä kaupunkiin. VisitLoviisa sivuilta saikin kuvan kauniista merenrantakaupungista. Matkailusivulta löytyi myös linkki Citynomadin sivulle, josta löytyi vinkki kävelykierrokseen kaupungin keskustassa.

Karamaloo on yksi Laivasillalla toimivista yrityksistä.

Poikkeaminen 7-tieltä Loviisan suuntaan oli kuin pikkuriikkinen ulkomaanmatka. Vastaan tuli vanhoja raunioita, viittoja museoihin ja Laivasillalle, johon olin ennakkoon ajatellut tutustuvani.

Kaupungissa suunnistamiseen, ilman karttaa liikkuvalle autoilijalle, oman haasteensa toivat yksisuuntaisten katujen runsas määrä. Onneksi päänähtävyyksiin on riittävästi opasteita.

Alkuiltapäivä Loviisassa oli todella helteinen, joten laajempi kaupunkivaellus kutistui Laivasillan alueen ja alakaupungin historiallisen puutaloalueen ihasteluun.

Laivasillalla olevat punaiset aittarakennukset, joissa on niin kahviloita, gallerioita kuin pieniä myymälöitä, toivat elävästi mieleen vanhan Porvoon. Aittoihin oli mukava pujahtaa auringonsäteiltä suojaan ja samalla kokemaan taide-elämyksiä.

Iltapäivälle venähtäneen myöhäisen lounaan nautin Bistro Cantor'n takana olevassa puutarhamaisella terassilla. Vain kivenheiton päässä Laivasillalta oleva valkoinen kivirakennus kätki taakseen viihtyisän ja varjoisan ruokailupaikan.

Kevyitä herkkuja iltapäivän kuumuudessa.

Valokatteen alla nautittu katkarapu-ceasarsalaatti ja jäävesi olivat helteiseen iltapäivään oiva annos.

Loviisaan tehdyn pikavisiitin jälkimakuna jäi tunne, että tähän kaupunkiin on hyvä tulla uudelleen ja hieman pidemmäksi toviksi.

Kirjat ja Irlanti

Luin joskus 2000-luvun alkuvuosina useita Maeve Binchyn kirjoja Irlannista. Kirjojen pohjalta syntyi kuva mielenkiintoisesta maasta. Lämminhenkiset, ihmiskohtaloita kuvailevat tarinat olivat hauskaa ajanvietettä, mutta samalla muokkasivat mielikuvaa Irlannista. Aivan samoin kuin neorealismin kauden elokuvat luovat kuvaa Italiasta.

On kutkuttavan jännittävää lähteä maahan, josta on lukenut matkaoppaita ja kaunokirjallisuutta. Paikanpäällä pääsee ihmettelemään mistä löytyy kirjallisuuden pohjalta luotu mielikuva ja vastaako se todellisuutta edes oikealla hehtaarilla. Vai onko todellisuus ja arki aivan jotain muuta.

Sadetakki ja aurinkolasit

Matkasta saan paljon pidemmän elämyksen, jos ehtii tehdä pieniä hankintoja etukäteen, yksi kerrallaan.

Olen jostain syystä jumiutunut ajatukseen, että Irlannissa sataa. Lentolippujen hankinnan jälkeen yksi tärkemmistä ostoksista matkaa varten oli kertakäyttöinen, taskullinen sadetakki.

Vanhat aurinkolasit sen sijaan ovat vielä käyttökelpoiset, niitä ei siis tarvitse ehtiä ostamaan.

Ja pinollinen matkaoppaita odottaa tarkempaa perhtymistä.

Reittejä ja aikatauluja Irlannissa

Irlannin-matkan suuntaviivat alkavat pikku hiljaa hahmottua. Buseireanilla on näppärä aikatauluhaku, josta on löytynyt jo muutama mieluisa reitti Dublinista Corkiin, Galwayhin ja takaisin Dubliniin.

Tosin kohteethan voivat vielä muuttua matkan aikanakin, jos eteen tulee jokin aivan vastustamattoman mielenkiintoinen seikka tai nähtävyys.

Seuraavana, ennen matkaa, etappina olisi nähtävyyksien ja majapaikkojen kartoittaminen. Majapaikkojen osalta olisi hienoa, jos ne olisivat persoonallisia ja viihtyisiä.

Paluumatkalla kahvitauko Elimäellä

Miten herkullisen näköisiä tuotteita
huovutetusta villasta saakaan aikaiseksi. 

Ooppera viikonloppu on päättymäisillään ja paluumatka on alkanut. Alkuillan helteessä kahvitauolle löytyi paikka Mustilan Arboretumin vieressä avoinna olevasta Piiasta ja Rengistä. 6-tien varrella olevassa vanhassa puurakennukseensa on jo ulkopuolelta päätellen tunnelmaa; muutama terassipaikkakin on aivan kahvila-myymälän edessä.

Sisällä liikkeessä on erikseen kahvilan puoli ja myymälä, jossa on monenmoisia tuotteita tarjolla. Ehdottomasti veikeimmältä näytti pöydällinen huovutettuja esineitä; herneenpalkoja, omenoita, kaulakoruja...

Savonlinnaan ja madame Butterfly Olavinlinnassa

Puumalan huikaisevan korkealta sillalta saa oivan kuvan Saimaasta, erityisesti jos sää suosii niin kuin vain autereisena heinäkuun lauantaina voi suosia.

Kiemuraisen kiharainen tie Puumalasta Savonlinnaan kuljettaa historiassa taaksepäin ja antaa pontta pohdinnoille, minkälaisten polkujen ja reittien päälle nykyinen tie on rakennettu. Jännitystä ei ainakaan puutu, kun serpentiiniä muistuttava reitti kaartuu milloin oikealle, milloin vasemmalle ja tuon tuostakin tien suunta on samalla ylöspäin tai jyrkässä kierteessä alaspäin.

Savonlinnassa, jyhkeän Olavinlinnan muurien suojassa, oopperajuhlien Madame Butterflyn ensi-ilta oli koskettava. Lavasteet olivat taidokkaita ja sopivat linnan muurien harmaaseen sävyyn. Lavalle marssitettiin melkoinen määrä esiintyjiä sekä avustajia. Oivallukset valon ja hämärän yhdistämisestä olivat mielenkiintoisia. Itse tarina, traaginen rakkaus ja petos, antaa ajattelemisen aihetta nykypäivään.  Tarinaa kuljettava musiikki oli illan parhaimmistoa.

Kesäyössä, oopperan jälkeen, paluu majapaikkaan tapahtui lähes autiolla tiellä. Laskevan auringon punaama taivaanranta ja tyyni järvenpinta ajotien molemmin puolin harjumaisemassa oli maalauksellinen. Liikennettä oli niin vähän, että Vekaransalmen lossin kyydissä ei ollut muita kulkijoita.

Kuusankoski-Kivijärvi-Lappeenranta

Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon kierroksen ensimmäinen pysähdys oli Kymen paviljongissa, Pentik Galleriassa. Anu Pentikin Kolme Valkoista -näyttely paviljongin toisessa kerroksessa on sykähdyttävä. Galleriassa ovat esillä kokonaisuudet Niityllä, Niliaitta ja Lentoon. Ehdottoman raikas ja tutustumisen arvoinen kohde.

Kymenlaaksosta matka jatkui Luumäen kautta Lappeenrannan suuntaan. Vajaan kivenheiton päässä Lappeenrannasta on Kotkaniemi. Nähtävyydelle ohjaava kyltti ei ole suuren suuri, mutta jos liikenne ja matkailijan kiire antaa myöden, niin palkkioksi saa mielenkiintoisen, historiallisen kohteen.

Kotkaniemi oli presidentti Svinhufvudin koti, josta myöhemmin on tehty museo. Talossa huoneet on huolellisesti säilytetty ja esineistö siperialaista karhuntaljaa myöten on mielenkiintoinen. Myös yhdessä salissa pyörivä dokumentti Svinhufvudin karkoitusvuosista Siperiaan oli seuraamisen arvoinen.

Kotkanniemestä Lappeenrannan linnoitukselle ajoi enää hetkisen. Ennen iltapäivän kaatosadetta oli hetki aikaa tutustua Hiekkalinnan kesän taideteoksiin. Kesän teemana on musiikki ja musiikintekijät. Vuodesta toiseen Hiekkalinnassa esillä olevat teokset jaksavat ihastuttaa.

Linnoituksella kaikki turistit olivat, ainakin siltä tuntui, siirtyneet sateelta suojaan Majurskan tiloihin. Tällä kertaa kahvilan herkut jäivät maistamatta, sillä aika kuluin ihmetellessä Tyykissä esillä olleita tuotteita. Sateen tauottua, vesilammikoita vältellen, pääsi kuitenkin kuvaamaan linnoituksen huipulta näkymää alas satamaan.

Kohti vehreää Kotkaa

Retkipäivä Kotkaan valkeni sateisena. Ja päivän edetessä mereltä puski sumua reitille, erityisesti Kotkan lähellä

Tie 7 Kotkan suuntaan on ilahduttavan hyvässä kunnossa, tosin osin keskeneräinen moottoritie antaa omat haasteensa suunnistamiseen. Välillä tie kulkee vanhalla tiepohjalla ja välillä pitkin upouutta kaksikaistaista väylää, eikä ajoittain risteyksissä ole aivan selvää mikä tienhaaroista johtaa moottoritielle ja mikä vanhalle 7-tielle.

Perillä Kotkassa kaupungin vehreys yllätti. Puistoja on monella suunnalla, pitkä bulevardimainen puiden reunustama reitti aivan kaupungin sydämessä on vaikuttava. Varsinkin kun puiden siimekseen on sijoitettu sinne tänne erilaisia taideteoksia ja veistoksia kulkijoiden iloksi. 

Reipas sade ajoi kuitenkin sisätiloihin. Ensimmäinen pysähdys keskustan kupeessa oli lounastauolle; kiinalainen ruokapaikka Tao Yuan Mariankadulla oli sokkona tehtynä valintana erinomainen. Kolme pientä annosta oli todella runsas; alkukeiton jälkeen lämminruoka oli niin täyttävä, että perinteiselle friteeratuille banaaneille ja jäätelölle oli harkiten jätettävä tilaa. Aivan pieneen nälkään kannattaa valita jotain vielä pienempää.

Pahin sade ehti tauota lounaan aikana. Täyttävää lounasta olikin hyvä sulatella puistokierroksella kaupungin keskustassa;  hienosta keskustan puistosta löytyi veistosten ja taideteosten lisäksi puu kukkaruukussa.

Kalamaja

Paluumatkalle jäi vielä käynti Langinkoskella keisarillisella kalastusmajalla. Muutama kilometri kaupungin keskustasta poispäin sijaitsee Langinkoski, jossa on sekä luonnonsuojelualue että vuonna 1889 valmistunut keisarillinen kalastusmaja. Aleksanteri III:n rakennuttama kalastusmaja toimii nykyään museona.

Autolla tulevan kannattaa jättää auto jo ensimmäiselle parkkipaikalle ja suunnistaa luontopolkua kohti kalamajaa. Pitkospuita pitkin
kulkiessa voi hyvin karistaa kaupungin huminan taakseen. Tosin kannattaa varautua hyvillä, maastoon sopivilla kengillä eikä ballerinoilla, varsinkaan jos sää on vähänkään sateinen.

Itse kalastusmaja on sisältä vaikuttava. Kaksikerroksinen rakennus kätkee sisäänsä paljon nähtävää; niin työhuoneita, yllättävänkin vaatimattomia majoitustiloja kuin aikakauden keittiötilat. Alueella on kalastusmajan lisäksi muitakin, aikanaan käytössä olleita rakennuksia. Tämän päivän matkailijalle on myös tarjolla virkistystä peräti kahdessa eri kahvilassa.

Päiväretkelle Kotkaan

Ensimmäisenä Kotkasta tulee mieleen satama ja ulkomaankauppa. Mutta löytyykö kaupungista kesällä päiväretkelle tulevalle matkailijalle nähtävää ja koettavaa?

Pienen surffailun jälkeen löytyy mielenkiintoinen Kotkan matkailusivusto Kaakko135, josta ensimmäisenä mielenkiinnon herättää Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Kohde on lähellä kaupunkia ja vaikuttaa helposti saavutettavalta. Joten sen ainakin lisään reissusuunnitelmaan. Kovin montaa kohdetta ei liene järkevää ympätä yhdelle päivälle, jottei lomapäivästä tule suunnistuskilpailua kohteelta toiselle.

Irlantiin sadonkorjuuaikaan

Alkutalvella tulin ostaneeksi lentoliput Dubliniin. Aikaa on kulunut ja pikkuhiljaa pitäisi päättää mitä vihreällä saarella haluaisin nähdä ja tehdä.

Lähtöön on vielä parisen kuukautta, mutta vielä en ole päättänyt mitkä seudut olisi nähtävä vai pysyäkö vain Dublinissa. Pieni kierros maaseudulla houkuttaisi kovin; pitkään viikonloppuun olisi hauskaa mahduttaa muutakin kuin hulinaa kaupungissa.

Bussiaikataulujakin on tullut jo selattua, illansuussa Dubliniin tulevalta lennolta ehtisi hyvin
vielä etelään suuntaavan bussin kyytiin. Tai, kenties bussi suuntaakin pohjoiseen.

Matkailun parasta aikaa on suunnittelu, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoinna eikä lomasta ole kulunut minuuttiakaan. Ja varsinkin, kun kaikki suunnitelmat voi laittaa uusiksi vähintään muutaman kerran. Syntyy kuin itsestään tuntu, että matka kestää pidempään kuin muutaman päivän.

Lappeenrantaan

Retkeily Strömforsin ruukilta jatkui kohti Lappeenrantaa. Elimäentie Ruotsinpyhtäältä kohti Kouvolaa on varsin mutkainen ja metsän saartama. Aina siellä täällä vastaan tuli pieniä kyläyhteisöjä.

Eteläinen Suomi yllättää joka kerta, metsää ja asumattomia taipaleita tulee vastaan tuon tuostakin.Ja silti puhutaan ruuhka-Suomesta. Kuutostielle päästyämme matka alkoi sujua reippaammin, liikennettä oli vähänlaisesti.

Lappeenrannassa yksi suosikeistani on Linnoituksen alue, josta on hieno näkymä satamaan ja vastakkaisella puolella olevalle kaupungille. Linnoitukselle ehdin kiertämään vasta auringonlaskun aikaan, joten museoissa ja kahviloissa käynti jää seuraavaan kertaan.

Linnoituksen aluetta halkovalla, hiljaisella kadulla kuljeskelu jatkoi alkuiltapäivän teemaa kiireettömyydestä. Kiireetön eteneminen antoi tilaa huomioida yksityiskohtia ja yhdistellä niitä niin historiaan kuin nykypäivään.

Strömforsin ruukki

Saapuminen alkuiltapäivästä Strömforsin ruukkialueelle oli mieleenpainuva. Kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin. Kiireen ja arkisen hälinän tuntu katosi, kun jäi kuuntelemaan vedensolinaa ja lintujen laulua.

Ruukki on perustettu aivan 1600-luvun viimeisinä vuosina Visit Loviisan mukaan.

Alueella ei satunnaisena perjantaina ollut  juurikaan turisteja, mikä omalla tavallaan lisäsi ajattomuuden ja kiireettömyyden tunnetta. Rakennukselta toiselle kävellessä oli helppo kääntää ajatukset 1700-luvun historiaan.


Lyhyellä piipahduksella ehti saada myönteisen kuvan seudusta. Uusi retki alueelle jäi jo hieman mietintään, sillä kiireettömyyden ja pysähtyneen ajan tuntu oli kieltämättä houkutteleva.

Kohti Kaakkois-Suomea

Ensimmäinen yllätysretki suuntautuu Kaakkois-Suomeen hetimiten Vapun jälkeen. Loviisan ja Ruotsinpyhtään kautta Lappeenrantaan.

Loviisasta löytyikin mielenkiintoinen sivusto Visit Loviisa , johon on koottu alueen nähtävyyksiä ja yrityksiä. Kuvien perusteella houkutuksia löytyisi Strömforsin Ruukkialueelta, suunta siis ainakin sinne.

Retki alkaa vaikuttaa aina heti paljon mielenkiitoisammalta, kun pohjalla on jonkinlainen mielikuva mihin on suuntaamassa. Vaikka toisaalta, ilman ennakko-odotuksia ja -valmisteluja tehty reissu voi olla aivan toisella tavalla jännittävä.

Kesällä oopperaa Saimaan rannalla

Seuraava, suunniteltu reissu on vasta heinäkuussa. Pitkä odotus on edessä, ellei välille tupsahda yllätysreissuja.

Heinäkuussa on ajatuksena kiertää Kaakkois-Suomea ja Etelä-Savoa. Kierrokseen on tarkoitus mahduttaa käynti Lappeenrannan linnoituksella ja Majurskan kahvilassa sekä  Imatralla. Ehkä yksi pysähdys jossakin kohtaa Salpalinjaa onnistuu. Kierroksen on tarkoitus huipentua Savonlinnan oopperajuhlillle.

Kulttuuria ja draamaa Turussa

Lämmin keväinen sää tervehti matkustajaa Turussa. Päivä oli autereinen, lämmintä yhdeksisen astetta eikä tuuli tuivertanut, kun astuin junalaiturille. Oli ensimmäinen kerta, kun Turkuun saapuessani olo oli kuin täysiverisellä turistilla.


Ruokapaikan etsimiseen ennen teatterinäytöksen alkua meni hetki. Muutaman mutkan jälkeen päädyimmen Hansakorttelissa sijainneeseen Red Hot Chilisiin. Ruokailun jälkeen valtaisaa annosta oli hyvä sulatella kuljeskelemalle Aurajoen vartta kohti Linnateatteria. Hauska yksityiskohta matkan varrella oli, kun huomasimme, että yksi joen ylittävistä silloista oli lähes päällystetty narsissein.


Linnateatterin ovella odotti yllätys; teatterisaliin päästäkseen oli kavuttava ylöspäin 4 kerrosta portaita. Liekö niitä enemmän kuin 39 askelta? Takin onneksi saattoi jättää matkan varrelle, 3. kerrokseen.

Itse näytelmä, 39  askelta - hillitön Hitchcock! oli hulvaton. Lisää draamaa syntyi, kun teatterissa matkaseurueen jäsen huomasi kadottaneensa korun välille hotelli-teatteri.  Korua etsittiin jo teatterissa, mutta laihoin tuloksin.  Näytöksen jälkeen palasimme kohti hotellia omia jälkiämme pitkin, korua etsien. Viimeisenä oljenkortena suuntasimme kohti ruokapaikaamme, Red Hot Chilisiä kysymään, josko koru olisi pudonnut sinne.

Erittäin ystävällinen ja palvelualtis henkilökunta yllättäen löysikin korun. Se kumpi oli jännittävämpää, korun etsintä vai jännitysnäytelmä teatterissa jäi pohdittavaksi loppumatkalle kohti hotellia.

Turkuun

Maaliskuinen Itämeren kierros on viimeistä käyntikohdetta vaille kierrettynä. Seuraavaksi on suuntana Turkuun.

Illan aikana on suunnitelmissa pistäytyä Linnateatterissa. Teatterissa on illan ohjelmistossa 39 askelta - hilliton Hitchcock! Toivoa sopii, että näytelmä on nimensä veroinen.

Turun valikoituminen reissukohteeksi oli tammikuisen matkamessujen ansiota. Hotellitarjouksen jälkeen piti päättää suunta ja tekeminen. Teatterilipun sain todella viime tipassa, sillä lipun lunastettuani jokin viikko sitten, näytelmän ilmoitettiin olevan loppuun varatun.

Titanic-näyttely Tallinnassa

Titanic-näyttely Tallinnassa on suosittu. Lennusadamassa kiemurteli pitkä jono museon edessä lauantai-iltapäivänä, vaikka rännän sekaista lunta tuiskutti mereltä vaakasuorassa. Hyytävissä kelissä puolen tunnin jonottaminen tuntui monin verroin todellista aikaa pidemmältä.

Museokierroksen alussa on peruskokoelma ja Titanic-näyttely sijoittuu rakennuksen takaosaan. Näyttelyyn tutustuminen alkaa sisäänpääsylipun eli boarding passin leimaamisella. Boarding passin erikoisuus on laivalla olleen henkilön tiedot, joita pääsee seuraamaan myös näyttelyä kiertäessä.

Näyttely on rakennettu taidokkasti yhdistelemällä laivan käytäviä, salonkeja, hyttejä ja esineistöä kronologisesti kulkevaksi tarinaksi laivan lähdöstä jäävuoreen törmäämiseen asti.

Aivan kaikkiin mielenkiintoisiin yksityiskohtiin ei päässyt syventymään, sillä vierailijoita oli monin paikoin ruuhkaksi asti. Näyttely on tällä tietämää avoinna vielä maaliskuun loppuun.

Tallinna

Päivän pyrähdys Tallinnaan alkaa räntä- ja lumisateen ryydittämänä.  Aamulla satamassa näkyvyyttä on vain nimeksi.

Tavoitteena päivälle on nähdä Titanic-näyttely merimuseossa. Ja jos sää on yhtään suotuisampi Tallinnassa, niin kiertely vanhassa kaupungissa mahtunee päivän ohjelmaan.

Östermalmin kauppahalli

Östermalmin torin nurkilta löytyy Saluhall, alueen kauppahalli.

Pistäytyminen varsin viehättävässä kauppahallissa oli enemmän sattuman ja uteliaisuuden kuin suunnitelmallisuuden tulosta. Laivalle palaillessa metrolinjaa piti vaihtaa Östermalmtorget'in asemalla. Pitkän empimisen jälkeen nousu maanpinnalle kuitenkin kannatti.

Mukana olleen matkaoppaan mukaan kauppahalli avattiin vuonna 1888. Sisältä kauppahalli vaikutti varsinaiselta runsaudensarvelta. Monenmoista herkkua oli tarjolla, minne vain katseensa käänsi. Kiireen takia seuraavaan kertaan kuitenkin jää kahvilla tai lounaalla käynti.

Sieniretki ja 3D-esitys

Moderna Museet yllätti täysin. Ulkoisesti uudehko rakennus sopii hyvin Skeppsholmenin, laivojen saaren, maisemaan, jossa on muut rakennukset ovat menneiltä vuosisadoilta.

Museossa on juuri avattu Gabriel Orozcon Natural motion -näyttely. Mieleen Orozcon näyttelystä jäivät erityisesti kuvasarja kahdesta keltaisesta Vespasta sekä  punainen La DS Cornaline, Citroën  DS. vm 1960. Toki maalaukset ja valaan luurankokin ovat näyttäviä.

Yllätyksiä löytyi erikoisnäyttelyiden lisäksi museon peruskokoelmasta. Kierroksen alkumetreillä oli valtavia sieni-teoksia, joissa kärpässienet sulautuivat vinkeästi muihin sienilajikkeisiin.

Peruskokoelman jokainen aikakausi oli omalla tavallaan mielenkiintoinen kuvaus ajasta. Mutta ajatus, että päätyisin katsomaan 3D-animaatioesitystä modernin taiteen museossa, ei tullut ensimmäisenä mieleeni. Toki filmimateriaalia on monissakin museoissa esillä, niin myös Moderna Museetissa.

3D-näytös oli hauska kokemus; kaiken kaikkiaan elokuvahetki animoidulla moottoritiellä oli varsin veikeä.

"Elokuvasalista" muutaman askeleen päässä oli  näyttely "Surrealismi ja Duchamp". Yhdistelemällä vanhaa ja uutta voi herättää jännitteitä ja uusia ajatuksia. Näyttelysalin sisään rakennettu huone omana kokonaisuutenaan oli varsin mielenkiintoinen.

Museo on käynnin arvoinen; uusien näkökulmien ja ajatusleikkien herättely voi hyvinkin alkaa käynnillä modernin taiteen ääreltä.

Viime hetken valmisteluja

Huomisiltana lähtö Olympiaterminaalista. Risteilystä tullee nostalginen muistelumatka laivamatkan osalta, Siljan Symphony on vielä remontoimaan, toisin kuin sisaralus Serenade.

Päivään on aikomus mahduttaa niin kaupungilla kiertelyä kuin Skeppsholmenilla Moderna museetissa käynti. Mielenkiintoinen jännite ajatuksessa, että modernia taidetta on keskellä vanhaa saarta.

Itämeren kierros maaliskuussa

Maaliskuusta näyttäisi tulevan Itämeren kaupunkien kierros kolmen T:n mallilla; Tukholma, Tallinna ja Turku. Nähtäväksi jää toteutuvatko kaikki suunnitelmat.

Jokainen kaupungeista on merkityksellinen omalla tavallaan. Niillä kaikilla on sidos Suomen historiaan. Niissä kaikissa voi löytää rippusen menneisyyttä, kourallisen kulttuuria ja annoksen nykypäivää. Yhden ja saman vierailun aikana, parhaimmillaan yhdessä päivässä.

Ehkäpä olisi aika tehdä jokaisessa kaupungissa jotain aivan uutta, nähdä ennen näkemätön paikka ja kokea jotain mikä ei ensimmäiseksi tule mieleen, kun alkaa suunnitella reissua kyseiseen kaupunkiin.

Tukholma

Päivän pyrähdys Tukholmaan on aina jännittävä. Kaupunkia kierrellessä voi tuudittautua tunteeseen, että palaa vanhan tutun luo.

Ja kuitenkaan, koskaan ei oikeasti ole ehtinyt perehtyä paremmin sivukujiin, kaupungin laitamiin tai katsoa asioita uudesta näkökulmasta.

Olen silloin tällöin käynyt Fotografiska museumissa ja antanut taiteilijoiden töiden auttaa itseäni näkemään kulissien taakse. Huomaamaan, että kiiltokuvamaisuus ja rosoisuus voivat olla toistensa eri ilmentymiä.

Seuraavaa Tukholman käyntiä varten vielä ehtii selvittää ja etsiä jonkin aivan uuden elämyksen. Ehkä tämän päivän Helsingin Sanomien jutusta 'Kahvipaussi Tukholmassa' löytyy uusi kahvila, jossa pohtia päivän kokemuksia ja saada makuelämyksiä.

Joitakin viikkoja vielä odotettavana. Ja uusi, mielenkiintoinen ja jännittävä päivä tiedossa.

Uusia matkaideoita

Oslovuonon risteilyllä selvisi, että Oslosta on päivittäin lauttayhteys niin Tanskaan kuin Saksaankin. Laivat olivat vähintääkin ruotsinlaivojen kokoisia ja matka-aikakin kuullosti olevan samaa luokkaa kuin väli Helsinki-Tukholma.

Voisin jopa harkita yhtenä reissuvaihtoehtona. Tällöin saisi laiva-juna-laiva yhdistelmämatkan, jonka aikana voisi matkata laivalla Ruotsiin, josta matka kulkisi edelleen junalla Norjaan. Ja Norjasta lautalla Tanskaan. Ja paluumatka voisi alkaa junamatkalla Tukholmaan. Ja loppuun pieni poikkeama; paluu Suomeen autolautalla joko Riian tai Tallinnan kautta. Täytyy tutkailla hieman tarkemmin löytyisikö jotakin mielenkiintoista, punaista lankaa tälle idealle.

Joka tapauksessa seuraavat vakavammin toteutumassa olevat reissut suuntautuvat Itämeren liepeille kevään aikana.

Kotia kohti

Onpa matka minkä pituinen tahansa, niin paluumatkan alkaessa tuntuu, että paljon jäi katsottavaa seuraavaan kertaan, mutta on kuitenkin jo korkea aika palata kotiin.

Tästä matkasta jäi paljon hyviä kokemuksia. Majapaikaksi valittu hotelli osoittautui niin sijainniltaan kuin hinnaltaakin hyväksi valinnaksi. Palvelualtis henkilökunta ja maittava buffetaamiainen antoivat hyvän perustan onnistuneelle minilomalle.

Nähtävää ja koettavaa mahtui reissuun enemmän kuin arvelinkaan. Erityisen hieno oli risteily Oslovuonolla sekä monipuoliset museot.

Historisk Museum

Mielenkiintoisia nämä oslolaiset museot. Hinnaltaan tavattoman edullisia, myös Historisk Museumin sisäänpääsyyn riitti 50 kruunua.

Ajatuksenani oli tutkailla esineitä Norjan menneisyydestä. Esineet löytyivät pohjakerroksesta, ja varsinkin viikinkien ajasta kertovaan museon osaan oli satsattu. Sen sijaan, että esineet olisivat olleet pelkästään vitriineissä, oli niiden ympärille rakennettu havainnollistavia hahmoja ja rakennuksia. Oiva tapa tehdä historiasta mielenkiintoista.

Varsinaisen bonuksen löysin ylemmistä kerroksista.  Aivan ylimmässä kerroksessa oli pukuloistoa Itä-Aasiasta, samuraiden asuista alkaen. Todella vaikuttavia kokonaisuuksia.

Kerrosta alemmaksi oli sijoitettu Intian historiasta kertova osuus. Lisäksi museosta löytyi esineistöä Egyptin hautalöydöistä, Väli-Amerikasta, saamelaisalueilta. Egyptiläiset muumioit ja sarkofagit, kun niitä oli esillä muutama, herättivät huomaamaan kuinka yksilöllisiä ja erilaisia kaikki löydökset ovat.

Käynti museossa oli yhdellä kertaa pistäytyminen monissa maisemissa, ajoissa ja kulttuureissa.

Hiljaista lumisadetta

Sunnuntai valkeni hiljaisella lumisateella Oslossa. Aamun ohjelmassa oli Oslon vanhan keskustan kierros; Akershusin linnoitusalue. Tämä alue lienee ollut Oslon alkupiste noin tuhat vuotta sitten.

Linnoitusalue tuo mieleen niin Suomenlinnan jykevine kivimuureineen kuin Lappeenrannan linnoituksenkin. Harmillista,että sunnuntaiaamuna kaikki museot aukaisevat ovensa vasta  yhdentoista tietämillä, joten aamuvirkkujen on tyytyminen reippaaseen ulkoiluun.

Alueella on runsaasti museoita, kuten vastarintamuseo (Norges Hjemmefrontmuseum) ja Akershusin linna, joten jos aikaa olisi enemmän, vierähtäisi varmaan koko päivä linnoitusta kiertäessä.

Nasjonalgalleriet

Kansallisgalleria on Univeritetsgatenilla ja lähes hotellini vieressä. Kylmähkön venekyydin jälkeen hotellilla lämmiteltyäni ehdin vielä hyvin hetkeksi katsomaan gallerian aarteita.

Lipunmyyjät pahoittelivat kovin, että museo suljetaan jo vajaan tunnin kuluttua, mutta koska tavoitteenani oli nähdä Harald Sohlbergin Talviyö Rondanessa, Peder Balkenin Stetindinvuori sumussa ja Eduard Munchin töitä, niin arvelin, ettei niukka aika haittaisi. Ja varsinkaan, kun sisäänpääsylipun hinta oli vain 50 kruunua.

Itse museossa olisi ollut nähtävää useammaksikin tunniksi. Talviyö Rondanessa oli paljon suurempi kuin odotin, vastaavasti olin kuvitellut Stetindin vuoren isommaksi kuin mitä se luonnossa olikaan. Munchin teoksia museossa oli kokonainen huoneellinen. Tauluista useat olivat aivan eri tyylistä kuin kuuluisa Huuto.

Oman tavoitteeni ylitin roimasti, sillä ehdin ihmettelemään myös Monet'n, Manet'n, van Goghin ja Picassonkin töitä.

Risteily Oslovuonolla

Hotellilta löytyi esite, jossa kerrottiin, että Oslovuonolle pääsee risteilemään. Oli aivan pakko tarttua mahdollisuuteen.

Lähdin etsimään raatihuonetta, jonka kulmilta saisi lipun iltapäivän risteilylle. Matkalla Raatihuoneelle poikkesin kuninkaanlinnan kautta.

Jännittävä kaupunki tämä Oslo. Matkalla kuninkaanlinnalle, joka on siis pääkadun toisessa päässä, aivan kaupungin keskustassa, vastaan tuli useampiakin oslolaisia hiihtotamineissa, sukset kainalossaan. Jossain lähettyvillä lienee siis latuja?

Kuninkaanlinnan piha on hieman muuta kaupunkia korkeammalla, joten sieltä saa yleiskuvaa paikkakunnasta. Aivan linnan juurella on niin yliopiston rakennuksia, historiallinen museo kuin Kansallisteatterikin. Teatterin kulmalta olikin vain muutama askel satamaan ja Raatihuoneelle.

Risteilylipun saatuani poikkesin vanhalle telakka-alueelle, jota on viime vuosina muutettu ostos- ja ravintolakeskukseksi. Alueella on myös asuntoja. Erikoista oli aivan satama-altaan vierellä olevat ravintolat, joilla oli terassit vielä avoinna. Mereltä kävi hyytävä tuuli, mutta terasseilla istuskeli asiakkaita. Selitys tarkenemiselle löytyi, kun pääsin aivan terassialueen lähettyville, huomasin, että terasseja lämmitettiin lampuin ja ne oli myös osin lasitettuja. Itse asiassa terassin ohi kävellessäkin oli paljon lämpimämpää kuin muualla entisen telakan alueella.

Oman lounaani löysin Kaffebrenneriet-nimisestä paikasta, jossa salaattiannos oli parahultainen ja höyryävä tee tarjoiltiin lähes liemilautasenkokoisesta, korvattomasta teekupista. Viihtyisä kahvila oli
kaiken aikaa lähes täynnä.

Risteilemään lähtö ei ollut ehdottomasti päivän lämpimin idea, mutta en ollut yksin veneen kyydissä, vaan kanssa matkustajia oli runsaat parikymmentä.

Laiva kierteli Oslon nähtävyyksiä kuten linnoituksia ja oopperatalon. Kun kahden tunnin risteilystä oli puolet takana, luovutin ja hain fleecepeiton lämmikkeeksi, sillä vaikka laiva oli katettu, niin ihmeteltävän viileä tuli paikoillaan istuessa.

Kierros oli kaikinpuolin kokemisen arvoinen, sillä kesämökkikulttuuri näyttää kovin erilaiselta kuin

esimerkiksi Suomessa tai Ruotsissa. Kierroksen aikana sai myös hauskan infopläjäyksen paikallisesta rakennustavoista ja -määräyksistä.

Rantaan tultaessa ei fleecepeittokaan enää juuri lämmittänyt vaan oli päästävä oikeasti lämpimiin sisätiloihin. Onneksi hotellille ei matka ollut pitkä.

Gardemoenista Osloon

Norjassa on oikea talvi ja lunta!

Gardemoenista Osloon siirtyminen oli rivakkaa, junia kulkee noin 10 minuutin välein ja matka-aika puolisen tuntia.

Täällä on hauska huomata sama ilmiö kuin Suomessa, ihmiset eivät tunne omaa kotikaupunkiaan. Kun tietä kysyy matkalle, joka on muutama sata metriä, niin jopa avuliaat vartijat kaivoivat esiin mini ipadistaan karttasovellusta. Paljon nopeammin päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen oikeasta suunnasta, kun kaivoin esiin kivikautisen, paperisen kartan.

Hotelli löytyi parin kiven heiton päästä Kansallisteatterin pysäkin takaa. Sijainti on oiva, kaikki tärkeimmät nähtävyydet ovat tavoitettavissa kävellen.

Lähtöportilla

Ajattelin, että kaksi tuntia lentokentällä ennen lähtöä olisi riittävä aika ehtiä pitkästyä odottamiseen. Toisin kävi.

Jo lähtöaulassa oli käsittämätön jono, eikä vielä ole edes kuumin hiihtolomakausi alkanut. Kuinkahan monta tuntia silloin tarvitaan pelkkiin rutiineihin.

Onneksi aikaa jäi kuitenkin nauttia kahvia, rauhoittua ajatukseen uudesta kohteesta ja katsella ohi kulkevia matkaanlähtijöitä. Urheilijoilla on endorfiini kovan treenin jälkeen tuomassa hyvää fiilistä. Reissaajalla on varmasti oma vastaava, jonka voi kokea lentokentillä, satamissa ja rautatieasemilla; huumaava vapauden tunne alkavan seikkailun kynnyksellä.

Viime hetken valmisteluja

Muutama tunti lähtöön.

Ennusteiden mukaan sää Oslossa on viikonloppuna todella kohtuullista. Hieman lauantaina lumisadetta, muutama aste pakkasta. Ja sunnuntaina jopa puolittain aurinkoista.

Voisiko parempaa säätä kaupunkilomalle odottaakaan. Ja kokonainen miniloma kaikkinensa vielä edessä. 

Kynttilän valossa pakkaamista

Ensimmäistä kertaa pakkailen ja etsin reissukamoja kynttilän valossa. Ja kaiken lisäksi kotona, enkä maailman äärissä.

Tämä ainakin opettaa, että viime tippaan ei voi jättää mitään mihin tarvitsisi sähköä, kuten pyykinpesua. Nyt olisikin hyvät neuvot arvokkaita; vaatekaapissahan ei kuitenkaan ole koskaan mitään sopivaa tai mieleistä vaatekappaletta, mutta että etsiä niitä vielä tuikkivassa valossa. Ehkäpä perillä on sitten hilpeää ja hauskaa kun (toivottavasti) on enemmän valoa ja näkee mitä on tullut pakanneeksi mukaan.

Nähtävää Oslossa

Uuden reissun parhaita hetkiä on istua kotona, ennen reissua, nojatuolissa. Käden ulottuvilla pino matkaoppaita ja karttoja. Ja rakentaa utopistisen pitkä lista nähtävyyksistä, kahviloista ja paikoista, jotka on nähtävä ja koettava ennen paluuta.

Oslossa olisi siis nähtävä ainakin kuninkaanlinnan, Karl Johans gate, Kansallisgalleria ja historiallinen museo. Lisäksi olisi hauskaa löytää viihtyisiä kahviloita ja ruokapaikkoja.

Onneksi reissussa harvoin asiat menee niin kuin etukäteen suunnittelee. Useimmiten aivan sattumalta löytää kaikken mieleenpainuvimmat asiat ja kokemukset. Mutta, jos nähtävyyslistaa ei ole ehtinyt ennakkoon tehdä, niin tuntuu kuin osa matkasta olisi jäänyt tekemättä ja kokematta.

Viikinkien reissut

Kaupunkikirjat-sarjan Norja-matkaoppaassa on mielenkiintoinen tiivistelmä ja kartta viikinkien retkistä. Karttaa tutkiessa jäin pohtimaan löytyisikö tv-dokumenttia aiheesta. Matkat niin Pohjois-Amerikkaan kuin Mustallemerelle aikakauden varusteilla ovat varmasti olleet elämää suurempia kokemuksia.

Toisaalta, jos itse voisi tehdä samat matkat ja pääsisi viikinkien jalanjäljille, katsomaan mitä reittien varrelta tänään löytyy, olisi se varmasti huikaiseva reissu myös.

Seuraavaksi Osloon

Tällä kertaa reissu suuntautuukin EU-alueen ulkopuolelle. Lentolippu Osloon ja majoitus on varattu.

On hauska huomata, miten nyt lehdistä ja verkosta aivan kuin vahingossa imuroi kaikki uutiset ja kirjoitukset, jotka liittyvät Norjaan tai Osloon. Helsingin Sanomat julkaisi 28.12. kirjoituksen Norjan talouskasvun pilarista, öljystä ja siihen liittyvistä ihmiskohtaloista.Tämän päivän lehdessä oli taas juttu työpaikoista ja suomalaisten yritysten kiinnostuksesta Norjan markkinoihin.

Nyt on runsas pari viikkoa aikaa perehtyä kiinnostaviin nähtävyyksiin ja liikenneyhteyksiin ennen reissua.

Uuden löytäminen ja kokeminen on aina yhtä inspiroivaa.