Jokin viikko sitten näin Twitterissä maininnan Poliisin päivästä ja mahdollisuudesta päästä tutustumaan Keskusrikospoliisin tiloissa olevaan Rikosmuseoon. Laitoin merkinnän kalenteriini, enkä ajatellut asiaa kummemmin, ennenkuin oli aika lähteä Vantaalle, Jokiniemenkujaa kohti.
Asiaa olisi kannattanut pohtia tarkemmin ja lähteä huomattavasti aikaisemmin liikkeelle. Kun sain autoni KRP:n parkkipaikalle puolenpäivän aikoihin ja huomasin rakennuksen edessä kiemurtelevan jonon, olin aivan ällistynyt.
Jonossa arvuuteltiin jonotusaikaa; hurjimmat veikkaukset olivat kahden tunnin pintaan. Ja ne olivat realistisimmat. Onneksi oli kohtuullisen miellyttävä sää jonottaa, toisin kuin esimerkiksi eräänä keväisenä päivänä, jolloin Tallinnan Lennusadamassa jonotin 1,5 tuntia Titanic-näyttelyyn ja räntää tuli vaakasuoraan. Lisäksi Jokiniemessä museon isännät pitivät huolta museoon pyrkijöistä, sillä jossain vaiheessa jonottelua meille tarjottiin myös vettä virkistykseksi.
Museoon pääsyä odotellessa oli nähtävillä kaikenlaista hauskuutta, vinkeimmät olivat aidonnäköiset poliisin miniatyyrihaalarit, joita tenavat saattoivat sovittaa ylleen.
Linnanmäkitunnelmaa oli taas tarjolla akselinsa ympäri pyörähtävässä poliisiautossa, johon siihenkin oli jonoa kaiken aikaa.
Itse museokäynti alkoi turvatarkastuksella, joka loi oman veikeän säväyksen vierailuun. Jonottelu jatkui vielä sisätiloissakin, mutta samalla oli nähtävissä "taidenäyttely"; käytävän toisella seinällä oli esimerkkejä paljastetuista taideväärennyksistä ja toisella kuvia menneistä tutkimuksista.
Museon esineistö oli, omassa lajissaan, erittäin mielenkiintoista. Lisäselityksineen ja paikalla olleiden poliisin edustajien kertomusten avulla hahmottui yksittäisten tapausten kulku, mutta myös kulttuurihistoriallinen ja yhteiskunnallinen kehityksen kaari 1800-luvulta nykypäivään. Tavattoman hieno museo ja erittäin myönteistä saada mahdollisuus tutustua paikkaan.
Museokäynnin lisäbonuksena oli KRP:n auditoriossa kuultu napakka luento Rikostiedustelusta. Koko iltapäivä muodostui mielenkiintoisten uusien asioiden oppimiseksi.
Jonossa arvuuteltiin jonotusaikaa; hurjimmat veikkaukset olivat kahden tunnin pintaan. Ja ne olivat realistisimmat. Onneksi oli kohtuullisen miellyttävä sää jonottaa, toisin kuin esimerkiksi eräänä keväisenä päivänä, jolloin Tallinnan Lennusadamassa jonotin 1,5 tuntia Titanic-näyttelyyn ja räntää tuli vaakasuoraan. Lisäksi Jokiniemessä museon isännät pitivät huolta museoon pyrkijöistä, sillä jossain vaiheessa jonottelua meille tarjottiin myös vettä virkistykseksi.
Museoon pääsyä odotellessa oli nähtävillä kaikenlaista hauskuutta, vinkeimmät olivat aidonnäköiset poliisin miniatyyrihaalarit, joita tenavat saattoivat sovittaa ylleen.
Linnanmäkitunnelmaa oli taas tarjolla akselinsa ympäri pyörähtävässä poliisiautossa, johon siihenkin oli jonoa kaiken aikaa.Itse museokäynti alkoi turvatarkastuksella, joka loi oman veikeän säväyksen vierailuun. Jonottelu jatkui vielä sisätiloissakin, mutta samalla oli nähtävissä "taidenäyttely"; käytävän toisella seinällä oli esimerkkejä paljastetuista taideväärennyksistä ja toisella kuvia menneistä tutkimuksista.
Museon esineistö oli, omassa lajissaan, erittäin mielenkiintoista. Lisäselityksineen ja paikalla olleiden poliisin edustajien kertomusten avulla hahmottui yksittäisten tapausten kulku, mutta myös kulttuurihistoriallinen ja yhteiskunnallinen kehityksen kaari 1800-luvulta nykypäivään. Tavattoman hieno museo ja erittäin myönteistä saada mahdollisuus tutustua paikkaan.
Museokäynnin lisäbonuksena oli KRP:n auditoriossa kuultu napakka luento Rikostiedustelusta. Koko iltapäivä muodostui mielenkiintoisten uusien asioiden oppimiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti