Kohti Oulua

Pendolinolla Ouluun

Herätyskello vonkaisi korvia särkevästi kello 4.32. Ensin ei tajuntaan ollut mahtua, että nyt täytyy oikeasti nousta. Hälytysäänen koventuessa oli pakko uskoa, että lähtöön on vain hetki aikaa. Onneksi ensimmäiset metrotkin ovat liikenteessä niin, että Helsingin rautatieasemalta 06.30 lähtevään Oulun junaan pääsee julkisella kulkupelillä. Hiljaista oli niin metrossa kuin rautatieasemallakin.

Matkalla junalle oli tarjolla erilaisia aamiaissettejä mukaan otettavaksi, jos kyseiset ravitsemusliikkeet olisivat olleet avoinna. Junassa oli tarjolla samantyyppinen aamiaispaketti, kahvia, sämpylää, ja  mehua.

Pienen murheen aihe junassa löytyi sähköpistokkeista. Ajatukseni oli työstää tekstejä matkan aikana, mutta eipä tullut täydennysvirtaa läppärin akkuun junavaunun pistokkeista.

Onneksi ystävällinen konduktööri alkoi selvittää asiaa ennen kuin akku alkoi piippailla tyhjyyttään. Viereisestä vaunusta lopulta löytyi toimivia pistokkeita. Toinen onni oli matkassa, että junassa oli riittävästi vapaita istumapaikkoja, ettei paikan vaihdos aiheuttanut kenellekään hankaluuksia.

Kaikkein hämmästyttävintä matkan aikana oli, että vaikka juna seisoskeli muutamalla asemalla ja kerran asemien välilläkin pidempiä toveja, niin perillä Oulussa oltiin lähes 20 minuuttia matkalipussa ilmoitettua aikaa aiemmin.