Sunnuntaiaamu aurinkoisessa Tukholmassa

Ennen Tukholmaan lähtöä tein päätöksen, että päivä on rento; korkeintaan yksi nähtävyys. Muutamaan päivää ennen reissuun lähtöä törmäsin Visit Sveden ja Tukholma.fi blogiin, jossa kerrottiin iltaisin aukiolevista museoista Tukholmassa. Sivustolta löytyi vinkki myös Nobel-museosta, josta en ollut edes kuullut aiemmin. Sinne siis.

Värtanin satamasta pääsi Gamla staniin näppärästi bussilla 76, ja koska museon aukeaminen oli hetki

aikaa, päätin kuljeskella saaren kujilla aivan ilman päämäärää. Ratkaisu oli mitä hilpein, sillä vaikka aiemminkin olen kulkenut Gamla stanin kaduilla, niin onnistuin löytämään aivan uudenlaisia kujia, toisella reissulla kokeiltava ravintoloita ja aamiaispaikkoja kuin eksymään ja kiertämään kehääkin. Löysin jopa paikan, josta pääsisi
kummituskävelylle.

Yhden täyden ympyrän jälkeen kaivoin kartan nöyrästi laukusta ja suuntasin kohti Stortorgetia ja museota.  Ehdin jo pohtia, löydätkö koko museota, kun tupsahdin aukiolle, jossa oli Svenska Akademin talo ja pitkä jono sen edessä. Museo oli löytynyt.

Museossa oli juuri alkamassa opastettu kierros, joka avasi mielenkiintoisella tavalla niin Nobel-palkintojen tarinoita kuin itse Alfred Nobelin elämää. Opastettu kierros antoi monenlaisia oivalluksia siitä, että asioiden kyseenalaistaminen ja oman tien kulkeminen voi hyvinkin johtaa merkittäviin uudistuksiin ja kehityksen. Hauskana yksityiskohtana rakennuksesta, jossa Nobel-museo nykyään on, että talo on joskus toiminut pörssin rakennuksena. 

Museo on myös loistavasti onnistunut tuotteistamaan Nobeliin liittyviä asioita; myynnissä on kirjallisuutta, monenlaista matkamuistoa kuin astiastoja ja ruokailuvälineitä, jonka näköisiä näytti kuvien perusteella olevan Nobel-illallisillakin.

Herkkujakin museossa on tarjolla; museon bistrossa voi syödä aivan kunnollisen lounaan salaatteineen ja kahveineen taikka nauttia jonkin leivoksen. Aivan kelpo kohde pistäytyä ja oppia monenlaisia asioita.