Paluumatkalla juna oli intercity. Kun matkantekoa vertasi aamun pendoliinoon, niin pysähtymisiä tuntui olevan yhtenään. Junan matka-aika paluumatkalla oli seitsemän tuntia ja lähes 40 minuuttia, kun samaan matkaan aamulla kului runsaat viisi ja puoli tuntia.
Leppoisaan matkantekoon ehti sisältyä runsain mitoin lueskelua ja hieman ikkunan takana vilistävien maisemien ihmettelyä. Ihmettelystä osansa saivat myös kanssamatkustajien toimien seurailu.
Aina ajoittain olen pohdiskellut, että mistä johtuu välinpitämätön suhtautuminen julkisen tilan siisteyteen tai kanssaihmisten vähäinen arvostus. Mistä kumpuaa suuri itsekeskeisyys, jossa vain oma etu ratkaisee.
Kaikesta huolimatta, pitkäkään istuminen ei vielä sammuttanut reissuamisen paloa, vaan Itämeren kierroksen alkua odotellessa on vielä aikaa perehtyä tulevan reissun yksityiskohtiin ja etsiä mielenkiintoisia nähtävyyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti