Kuvitteellisen viikonloppureissun paluulennolla käsi alkaa hapuilla istuimen edessä olevaa lentoyhtiön lehdykäistä ja haaveilu uudesta reissusta on samantein käynnissä. Tai ehkä siedätykseen pitäisikin olla pidempi, kuukausia kestävä reissu. Tai jopa pelkästään menolippu, ilman tarkkaa suunnitelmaa ja aikataulua paluulle?
Toisaalta, ehkä onkin lohdullista, jos matkakuume on yhtä kuin uteliaisuus. Joka säilyy läpi elämän? Silloin kuumetta ei tarvitsekaan parantaa, vaan se onkin yksi ilmentymä kehityskelpoisuudesta.
Joka tapauksessa, ennen Itämeren kierrosta, teen junalla retken kohti pohjoista. Tällä kertaa testaan pystyykö Oulussa käymään päiväseltään junalla ja minkälaisia fiiliksiä pitkä junassa istuminen herättää. Helpottaako halu lähteä reissuun vai pahentaako se reissuhinkua.
Löytyykö merenranta koivikon takaa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti