maanantai 11. toukokuuta 2015

Aamupäivä Djurgårdenissa

Bussin kyydissä unohduin katselemaan maisemia, ja hurautin yhden pysäkinvälin ohi Djurgårdenin pysäkin. Aavistuksen viileässä aamussa pitkin Strandvägeniä kohti Djurgårdenia kulkiessa ajattelin, että mikäs tässä on tallustellessaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja terva tuoksui laiturin kupeessa
olevista laivoista ja veneistä.

Djurgårdenin puistossa oli kello 7 hurja ruuhka. Seläntakaa ja vastaan tuli joukkioittain trikoopukuisia juoksijoita ja koirien ulkoiluttajia. Osa juoksijoita näytti olevan lenkillä kaveriporukoissa. Hyvä, että joukkoon mahtui tällainen polun reunassa hitaammin kulkeva valokuvaaja.

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli tuosta vain kiertää saari ja sitten poiketa aamiaiselle. Kartallahan saari ei kovin isolta näytä. Kun olin tallustellut ja kuvannut ensimmäisen tunnin, alkoi hieman vatsanpohjassa kaikertaa ja kuuma, vahva kahvi olisi jo maistunut.

Reitin varrella oli tosin niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja jännittäviä valon ja varjon leikkejä, että ei varsinaisesti haitannut, vaikka puolivälissäkään saartaei vielä löytynyt avoinna olevaa kahvilaa. Vesipullo tosin piti jo kaivaa esiin laukusta.

Olisivatkohan nämä haikaria?
Erityisesti luonnonsuojelualueen ja mielenkiintoisen linnuston löytäminen tuottivat tunteen löytöretkestä.


Kun kierroksesta oli takana noin kolme neljännestä ja olin Prinssi Eugenin Waldermarsuddenin kohdalla, alkoi jo pohkeissa tuntua, kun en varsinaisesti pidempää kävelyä juuri ole treenannut. Pikku hiljaa varpaita alkoi kivistää, vaikka vaeltamiseen tarkoitetut kengät oli mielestäni jo sisäänajetut.

Ohitin Skanssenin ja muut hupailuun tehdyt houkutukset yrittäen samalla tihrustaa sopivaa, avoinna olevaa kahvilaa. Mieleinen löytyi kuitenkin vasta Nordisk Museetin vierestä, aivan merenrannasta, Sjökafeet Grill och Kiosk.

Ilmeisesti aamiaisen puute aiheutti vakavan  reititysongelman näkemisen ja ymmärryksen keskusten välillä aivoissani, sillä ajattelin tilaavani pienen tonnikalarullan (tunnbrödsrulle) ja kahvin, joita voisin nauttia kioskin terassilla. Myyjä kyseli haluanko sinappia ja ketsuppia annokseen, josta hämmentyneenä kieltäydyin. Ajatus tonnikalasta sinapin kera ei kiehtonut. Annosta odottaessa pistäydyin siistiytymässä naistenhuoneessa.

Kioskille palattuani myyjällä oli valmiina valtava, folioon pakattu annos ja kahvi. Silmäni levisivät, kun pöydässä ehdin tutkailemaan annosta tarkemmin. Folion sisältä paljastui iso rullaksi pyöräytetty tortilla, jonka sisällä oli ainakin puoli saavillista perunamuusia, grillattu makkara, vihersalaattia ja jonkinlaista majoneesipohjaista katkarapusoosia. Mutta ei tietoakaan tonnikalasta. Koska jalat kieltäytyivät toimimasta eivät pohdinnat annoksen ja tilauksen yhteydestä toisiinsa olisi olleet kovin hedelmällisiä, päätin syödä saamani eväät. Eväät olivat maukkaita, vaikka varsin tuhteja aamutuimaan.

Ei sitten yhtään jäänyt yli...?
Terassin vakioasukkaalta näyttävä nuorehko naakka yritti tulla verottamaan omaa osuuttaan murkinastani. Kun suurta ymmärtämättömyyttä osoittaen tungin ylijääneet rullanjämät tyhjään kahvikuppiin, sain aikaiseksi melkoisen mäkätyskonsertin tuolinnojalla istuneelta naakalta.

Suurimman kiireen loputtua huomasin, että Sjökafeetin kulmalta olisi voinut vuokrata fillarin, jolla kierrellä saarta. Tosin, olen melko varma, että pyöränvuokrausliike ei vielä seitsemän korvilla ollut avoinna.

Jälkeenpäin etsiskelin googlen kartoista summittaista kilometrimäärää kulkemalleni reitille. Rouhean arvion mukaan kilometrejä olisi kertynyt osapuilleen 10 ja 11 väliltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti