Hotellin löytyminen aiheutti pienen yllätyksen, mutta ällistyksestäni toivuttuani, majapaikka oli aivan oiva yhtä yöpymistä varten. Saatuani tavarani huoneeseeni, johon en saanut avainta, vaan pikkuruisessa kolmen huoneen hotellissa oli vastaanotossa aina joku paikalla ovea avaamassa, lähdin tutkailemaan miten Riika on muuttunut sitten edellisen käynnin. Päivä oli lähes kesäinen, lämpötila huiteli 17 tienoilla.
Kevään aikana olin tullut lukeneeksi Minna Lindgrenin kirjoittaman kirjan Kuolema Ehtoolehdossa. Yksi kirjan päähenkilöistä kulutti surutta aikaansa raitiovaunuajeluilla, ja koska kirjan hilpeä tunnelma raitiovaunuajeluista oli jäänyt mieleeni, niin päätin tutustua uusiin kulmiin Riiasta raitiovaunun 5 reitillä.Hyppäsin raitiovaunuun Ooperan edessä olevalta pysäkiltä. Vaunu kolisteli iloisesti pian Daugava- joen toiselle puolelle, kansalliskirjaston ohi. Matka jatkui, välillä kyydissä kävi lipuntarkastajia, vihreät puistomaisemat soljuivat toinen toisensa perään. Harmillista vain, että reitti ei ollut ympyräreitti, vaan takaisin oli tuleminen samoja raiteita.
Näin äkkiseltään mikään ei näytänyt muuttuneen, mutta kun jäin pois raitiovaunun kyydissä vanhan kaupungin liepeillä alkoivat muutokset näkyä selvemmin. Polkupyörä-riksoja ei enää näkynyt toreilla, turisteja tuntui olevan viime kertaista vähemmän ja hintataso näytti nousseen. Kirkkoihin oli sisäänpääsymaksu tai vapaaehtoinen lahjoitus korjausrahastoon.
Pääsin myös ihmettelemään ikuista kysymystä postimaksuista. Kirjoittelin muutaman kortin ja löydettyäni postimerkkejä myyvän kioskin, sain haluamani merkit kappalehintaan 0,85€. Jos lähettäisin samanlaisen postikortin Suomesta Latviaan hinta olisi ainakin euron. Tätä kansantaloudellista hinnoittelueroa EU:n sisällä en vieläkään ole sisäistänyt. Kuinka matka pohjoisesta etelään on kalliimpi kuin etelästä pohjoiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti