Iltapäiväksi Kadriorgin puistoon samoilemaan

Iltapäivällä suuntasin Kadriorgin puistoon. Nappasin hotellin edestä rymistelevän raitiovaunun nro 1:n kohti Kadriorgia.

Kertalippuja ilmeisesti raitiovaunuista ostetaan suhteellisen harvoin; sain hetken koputella kuljettajan ikkunaan ennen kuin lipun hankkiminen onnistui. Matka Kadriorgin puistoon, ja samalla reitin päätepysäkille kesti vain hetken.

Puistoalueella odotti monta yllätystä; olin käynyt aiemmin puistossa ja alueen kartanomuseossa, mutta nyt jäi aikaa kierrellä puistoa enemmänkin. Aivan puiston takana oli Viron presidentin virka-asunto ja siitä vain muutama askel eteenpäin ja olisin päässyt myös modernin taiteen museoon, Kumuun.

Tarpeeksi samoiltuani puistossa suuntasin kahvilan kautta takaisin hotellille. Puiston laidalla ollut kahvila oli jännittävä sekoitus todella vanhaa ja aivan uutta. Rakennus oli varmasti suunnilleen samanikäinen kuin alueen muutkin rakennukset, mutta ruoka- ja kahvilista olivat tätä päivää
cappucinoineen ja leivoksineen. Yllättäen päivän keittoannos oli edullinen, tosin saatuani annoksen nenäni alle ymmärsin, ettei kirkkaasta liemestä muutamine sattumineen valtavan paljoa voi pyytää. Annos oli keveydestä huolimatta oikein maukas.

Aamupäivän Kalamajan alueella

Sade oli pääosin yön aikana hälvennyt. Aamupalan jälkeen lähdin kiertelemään hotellin ympäristöä Kalamajan alueella. Ajatuksenani oli kävellä Lennusadamaan, mutta rantapolku olikin kunnostustöiden alla.

Käännyin rantaan tullessani sataman suuntaan ja pääsin kiipeilemään Linnahallin portaille. Ulkoapäin varsinainen betonikuutio. Piti ihan jälkeen päin selvittää mikä Linnahalli on tai oli. Ulkoapäin ei aivan hevillä olisi kuution käyttötarkoitusta arvannut.

Mutta mahtavat näkymät tasanteelta aukenivat moneen suuntaan pitkin rantaviivaa. Erityisesti Kalamajan alueen uudet värikkäät talot, jotka ympäröivät vanhempaa, puutaloidylliä, olivat hauska yksityiskohta maisemassa.

Vihdoinkin tonnikalaa

Sain hotellin vastaanotosta vinkin lähikuppilasta, josta saisin iltapalaa. Lädin tallustamaan reippaassa sateessa ja melkoisessa tuulessa pois päin Tallinnan keskustasta. Tällä kertaa matka kartalla näytti ehdottomasti liian pitkältä.

Vastaan tuli puutaloja, tien toisella puolella kolisteli tasaisen väliajoin Koplia kohti suuntaava raitiovaunu no 1. Kenkien kastuessa ja tuulen tuivertaessa oli usko ravintolan löytymiseen loppua ennen aikaisesti. Lopulta matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä ja pääsin Boheem Pizzerian suojiin. Ulkoa päin hyvin vaatimattoman rakennuksen sisältä löytyi mitä mielenkiintoisin ravintola. Jo pelkkä retrosisustus oli näkemisen arvoinen; puhumattakaan hyvästä ja nopeasta palvelusta.

Lisäksi tonnikalapizza oli maistuvaa, mutta myös hintataso yllättävän edullinen, annos juomineen jäi alle 10 euroon. Vatsa täynnä hotelliin paluu oli jo lähes siedettävä, vaikka kengät jo litisivät vettä. Hotellissa onneksi odotti tunnelmallinen ja lämmin huone.

Ennakkoon tilatulla taksilla Tallinnassa

Ennakkoon tilattu taksi nouti bussiasemalta sovitusti, vaikka bussi olikin hieman myöhässä. Olin etukäteen suhtautunut hieman varauksellisesti taksikyydin varaamiseen netin kautta, sillä bussiasemalla on taksiasema, jolta hyvin saa kyytejä.

Kuitenkin ennakkoon määritelty hinta kyydille houkutteli niin paljon, että uskaltauduin maksamaan matkan reilusti ennakkoon. Ainakin tämä kokemus oli myönteinen, sillä keskellä iltapäiväruuhkaa ennakkohinta, hieman alle 7 euroa, oli edullisempi, kuin jos taksamittari olisi raksuttanut kaikissa liikennevaloissa.

Taksilla oli myös mukava saapua hotelliin, jossa en aiemmin ollut käynyt. Ja varsinkin, kun vielä satoi ihan reippaasti. Kalamajan alueella oleva hotelli yllätti myönteisen positiivisesti. Vastaanotossa palvelu sujui englanniksi ja huone oli valoisa ja väljä. Aidot, hieman narahtelevat, lautalattiat loivat omaa tunnelmaa. 

Bussilla Pärnun kautta Tallinnaan

Riian bussiasemalla Tallinnaan lähtevää bussia odotti yllättävän paljon matkustajia. Kun talvella kävin Kuresaarella, oli bussissa hyvin tilaa valita paikkansa, mutta nyt näytti että reitillä Riika-Pärnu-Tallinna tulisi täyttä. Bussi olikin Pärnuun asti lähes viimeistä paikkaa myöten myyty loppuun ja numeroidut paikat olivat tarpeen.

Matka sujui jouhevasti; yhden kerran jouduimme odottelemaan hetken, kun tiellä oli varsin pahan näköinen kolari. Pärnussa bussi pysähyi vain hetkeksi.

Matkan aikana aurinkoinen sää väistyi ja taivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Mitä lähemmäs Tallinna tuli sitä tummemmat pilvet vyöryivät vastaan. Lopulta alkoi sataa.

Loppumatka menikin sateessa. Bussi oli muutaman minuutin aikataulusta myöhässä ja sain soiton tuntemattomasta numerosta. Alkuun mietin, että vastaanko ollenkaan. Onneksi vastasin, sillä soittaja oli Riika-Tallinna bussimatkan yhteydessä ostamani Tallinnan-taksimatkan kuljettaja, joka kyseli saapumisaikaa bussiasemalle.  Hämmästyttävän hyvää palvelua.

Kierros Riian puistoissa

Pikkuruisessa hotellissa vietetyn yön jälkeen oli hauskaa saada aamiainen huoneeseen; aamiaishuonetta ei hotellissa ollut.

Huoneeseen tuli täsmälleen tilattuna aikana tarjottimellisen verran aamiaista; erityisesti vahva kahvi oli mieleeni.

Yön aikana Riiassakin oli satanut, niin että kaduilla oli vielä lammikoita. Lähdin kiertelemään sateen raikastamia puistoja keskustan alueella. Puistot ovat yllättävän isoja ja niitä on useita kaupungin keskustassa. Puistojen vehreys tuntuu lähes luksukselta, kun ne jakavat kaupungin valtaväyliä ja luovat omaa, leppoisaa tunnelmaa kaupunkiin.

Nyt muitakin matkalaisia tuli vastaan ryhmissä. Päivä kirkastui nopeasti. Jäljellä oli vain hetki aikaa, ennen kuin bussi lähtisi Pärnun kautta kohti Tallinnaa.

Päivä Riiassa

Laivan infosta saamistani ohjeista, 'kannattaa matkustaa raitiovaunu nro 5:llä niin pääset lähelle vanhaa kaupunkia', huolimatta hyppäsin linjan kuusi kyytiin, sillä yksi sen pysäkeistä näytti olevan lähellä Merkela Ielalla olevaa majapaikkaani.

Hotellin löytyminen aiheutti pienen yllätyksen, mutta ällistyksestäni toivuttuani, majapaikka oli aivan oiva  yhtä yöpymistä varten. Saatuani tavarani huoneeseeni, johon en saanut avainta, vaan pikkuruisessa kolmen huoneen hotellissa oli vastaanotossa aina joku paikalla ovea avaamassa, lähdin tutkailemaan miten Riika on muuttunut sitten edellisen käynnin. Päivä oli lähes kesäinen, lämpötila huiteli 17 tienoilla.

Kevään aikana olin tullut lukeneeksi Minna Lindgrenin kirjoittaman kirjan Kuolema Ehtoolehdossa. Yksi kirjan päähenkilöistä kulutti surutta aikaansa raitiovaunuajeluilla, ja koska kirjan hilpeä tunnelma raitiovaunuajeluista oli jäänyt mieleeni, niin päätin tutustua uusiin kulmiin Riiasta raitiovaunun 5 reitillä.

Hyppäsin raitiovaunuun Ooperan edessä olevalta pysäkiltä. Vaunu kolisteli iloisesti pian Daugava- joen toiselle puolelle, kansalliskirjaston ohi. Matka jatkui, välillä kyydissä kävi lipuntarkastajia, vihreät puistomaisemat soljuivat toinen toisensa perään. Harmillista vain, että reitti ei ollut ympyräreitti, vaan takaisin oli tuleminen samoja raiteita.

Näin äkkiseltään mikään ei näytänyt muuttuneen, mutta kun jäin pois raitiovaunun kyydissä vanhan kaupungin liepeillä alkoivat muutokset näkyä selvemmin. Polkupyörä-riksoja ei enää näkynyt toreilla, turisteja tuntui olevan viime kertaista vähemmän ja hintataso näytti nousseen. Kirkkoihin oli sisäänpääsymaksu tai vapaaehtoinen lahjoitus korjausrahastoon.

Pääsin myös ihmettelemään ikuista kysymystä postimaksuista. Kirjoittelin muutaman kortin ja löydettyäni postimerkkejä myyvän kioskin, sain haluamani merkit kappalehintaan 0,85€. Jos lähettäisin samanlaisen postikortin Suomesta Latviaan hinta olisi ainakin euron. Tätä kansantaloudellista hinnoittelueroa EU:n sisällä en vieläkään ole sisäistänyt. Kuinka matka pohjoisesta etelään on kalliimpi kuin etelästä pohjoiseen.

Saapuminen Riikaan

Aamu oli Itämerellä, kun ehdin kömpiä aamiaiselle, varsin lämmin ja aurinkoinen. Merellä tuuli vain nimeksi. Ranta alkoi lähestyä vauhdilla ja pian olimmekin aallonmurtajan suojissa aivan Daugava-joen

suulla. Laiva kulki vauhdilla jokea pitkin kohti Riikaa.

Laivan infosta kyselin kyytimahdollisuutta keskustaan. Ilmeisesti Tallinkin shuttlebussiin lippu olisi pitänyt ostaa matkavarauksen yhteydessä, sillä sain ohjeeksi, että laivaterminaalista saa lippuja julkiseen liikenteeseen.

Terminaalissa olikin pieni kioski, josta lipun sai; kertalipun hinta oli 1,5€ ja koko vuorokauden voimassa oleva lippu maksoi 5€. Lipun saatuani suuntasin kohti pysäkkiä, joka tällä kertaa olikin lähempänä kuin mitä kartan mukaan matkaa olin arvioinut.

Lähtö Tukholmasta Riikaan Isabellalla

Iltapäivä Tukholmassa kului leppoisan kuljeskelee merkeissä. Päivä oli mitä kaunein ja kuin luotu Kungsträdsgårdenissa oleiluun ja ohikulkijoiden katseluun. Hieman ennen lähtöä pistäydyin Espresso Housessa kahvilla. Mutta jo pienen hetken istuskelu aiheutti yllättäviä hankaluuksia, kun olisi pitänyt jälleen lähteä liikkeelle. Huolestuttavan pitkälle on tämä ikääntyminen jo edennyt.

Tukholmasta Riikaan Isabella-laiva lähti Frihamnista, aivan Värtan-sataman vierestä. Satama tuntui pienemmältä kuin naapurinsa, mutta ehkä tuntemus oli vain väsymystä pitkän päivälenkin jälkeen.

Punavalkoinen Isabella perinteinen autolautta, taxfree ja buffet osastot löytyvät samoin kuin muutkin palvelut, joita risteilyillä odottaa. Itselläni ei suuren suuria biletysaikomuksia ollut, vaan vetäydyin pikaisesti lueskelemaan hyttiin. Jossain vaiheessa iltaa naapurustossa alkoi kuulua koiran pientä haukahtelua, johon lopulta nukahdin.

Aamupäivä Djurgårdenissa

Bussin kyydissä unohduin katselemaan maisemia, ja hurautin yhden pysäkinvälin ohi Djurgårdenin pysäkin. Aavistuksen viileässä aamussa pitkin Strandvägeniä kohti Djurgårdenia kulkiessa ajattelin, että mikäs tässä on tallustellessaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja terva tuoksui laiturin kupeessa
olevista laivoista ja veneistä.

Djurgårdenin puistossa oli kello 7 hurja ruuhka. Seläntakaa ja vastaan tuli joukkioittain trikoopukuisia juoksijoita ja koirien ulkoiluttajia. Osa juoksijoita näytti olevan lenkillä kaveriporukoissa. Hyvä, että joukkoon mahtui tällainen polun reunassa hitaammin kulkeva valokuvaaja.

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli tuosta vain kiertää saari ja sitten poiketa aamiaiselle. Kartallahan saari ei kovin isolta näytä. Kun olin tallustellut ja kuvannut ensimmäisen tunnin, alkoi hieman vatsanpohjassa kaikertaa ja kuuma, vahva kahvi olisi jo maistunut.

Reitin varrella oli tosin niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja jännittäviä valon ja varjon leikkejä, että ei varsinaisesti haitannut, vaikka puolivälissäkään saartaei vielä löytynyt avoinna olevaa kahvilaa. Vesipullo tosin piti jo kaivaa esiin laukusta.

Olisivatkohan nämä haikaria?

Erityisesti luonnonsuojelualueen ja mielenkiintoisen linnuston löytäminen tuottivat tunteen löytöretkestä.

Kun kierroksesta oli takana noin kolme neljännestä ja olin Prinssi Eugenin Waldermarsuddenin kohdalla, alkoi jo pohkeissa tuntua, kun en varsinaisesti pidempää kävelyä juuri ole treenannut. Pikku hiljaa varpaita alkoi kivistää, vaikka vaeltamiseen tarkoitetut kengät oli mielestäni jo sisäänajetut.

Ohitin Skanssenin ja muut hupailuun tehdyt houkutukset yrittäen samalla tihrustaa sopivaa, avoinna olevaa kahvilaa. Mieleinen löytyi kuitenkin vasta Nordisk Museetin vierestä, aivan merenrannasta, Sjökafeet Grill och Kiosk.

Ilmeisesti aamiaisen puute aiheutti vakavan  reititysongelman näkemisen ja ymmärryksen keskusten välillä aivoissani, sillä ajattelin tilaavani pienen tonnikalarullan (tunnbrödsrulle) ja kahvin, joita voisin nauttia kioskin terassilla. Myyjä kyseli haluanko sinappia ja ketsuppia annokseen, josta hämmentyneenä kieltäydyin. Ajatus tonnikalasta sinapin kera ei kiehtonut. Annosta odottaessa pistäydyin siistiytymässä naistenhuoneessa.

Kioskille palattuani myyjällä oli valmiina valtava, folioon pakattu annos ja kahvi. Silmäni levisivät, kun pöydässä ehdin tutkailemaan annosta tarkemmin. Folion sisältä paljastui iso rullaksi pyöräytetty tortilla, jonka sisällä oli ainakin puoli saavillista perunamuusia, grillattu makkara, vihersalaattia ja jonkinlaista majoneesipohjaista katkarapusoosia. Mutta ei tietoakaan tonnikalasta. Koska jalat kieltäytyivät toimimasta eivät pohdinnat annoksen ja tilauksen yhteydestä toisiinsa olisi olleet kovin hedelmällisiä, päätin syödä saamani eväät. Eväät olivat maukkaita, vaikka varsin tuhteja aamutuimaan.

Ei sitten yhtään jäänyt yli...?

Terassin vakioasukkaalta näyttävä nuorehko naakka yritti tulla verottamaan omaa osuuttaan murkinastani. Kun suurta ymmärtämättömyyttä osoittaen tungin ylijääneet rullanjämät tyhjään kahvikuppiin, sain aikaiseksi melkoisen mäkätyskonsertin tuolinnojalla istuneelta naakalta.

Suurimman kiireen loputtua huomasin, että Sjökafeetin kulmalta olisi voinut vuokrata fillarin, jolla kierrellä saarta. Tosin, olen melko varma, että pyöränvuokrausliike ei vielä seitsemän korvilla ollut avoinna.

Jälkeenpäin etsiskelin googlen kartoista summittaista kilometrimäärää kulkemalleni reitille. Rouhean arvion mukaan kilometrejä olisi kertynyt osapuilleen 10 ja 11 väliltä.

Turusta Tukholmaan prinsessan kyydissä

Laivamatka Turusta Tukholmaan taittui Baltic Princessin kyydissä. Laiva oli tuttu jo aiemmilta reissuilta Helsingistä Tallinnaan vuosien takaa, mutta silti Piano Barin hienostuneen letkeä tunnelma on puoleensavetävä.

Toki kiertely ostoksilla on hauskaa, mutta kiireetön istahtaminen alas, rauhallinen taustamusiikki ja omien ajatusten keräily antaa mahdollisuuden syventyä hyvään kirjaan tai vain matkan fiilistelyyn.

Aamu Tukholman saaristossa valkeni varhain ja oli mukavaa seurailla ikkunasta vaihtelevia
maisemia ja auringonnousua. Heti kun vain kehtasin, kävin laivan kannella kuvaamassa aamunhohteisia maisemia. Ilma oli todella lämmintä ollakseen toukokuinen varhaisaamu.

Niin hereillä en kuitenkaan ollut, että aamiainen olisi laivalla maistunut, sillä laiva tuli satamaan jo kello 6.10 ja 6.33 olin bussin numero 76 kyydissä kohti Djurgårdenia.

Itämeren kierros: Helsingistä Turkkuseen kolmella eurolla

Lähtö Helsingistä Turkuun punaisella Onnibussilla tapahtui täsmälleen aikataulun mukaan kello 14.45 Kampin linja-autoaseman laiturilta 5.  Helsinki-Turku matkan hinta oli 3 euroa.

Orastava vihreys puissa luo lupausta kesäisestä reissusta vaikka Ruoholahden takaa näyttääkin nousevan sadepilviä. On hauskaa kulkea pitkästä aikaa bussilla Turkuun, edelliset bussimatkat samaan suuntaan taitavat olla suunnilleen 20 vuoden takaa opiskeluajoilta.

Turussa matka paikallisliikenteen kyydissä hotelli Caribian edestä Kauppatorin kautta Satamaan, myös 3 euroa. Turun bussilla olisi saanut matkustella kahden tunnin ajan ympäri kaupunkia, ja aivan yhtä kauan kesti matka Helsingistä Turkuun, ehkäpä hintasuhde on kohdillaan kummallakin tavalla.

Matkalla Turkuun pilvistä alkoi jo tihkua vettä, ja  satamassa laivaanpääsyä odotellessa sade oli yhtenäistä eikä edes kovin heikkoa.

Päivän positiivisista yllätyksistä yksi löytyi laivan hytistä, jossa oli ikkuna. Varatessani budjettimatkaa varten halvimman mahdollisen hytin, en voinut edes kuvitella, että siinä olisi ikkuna josta ihailla matkan maisemia. Matkaluokka korottui välittömästi monta astetta.

Takaisin etelään

Paluumatkalla juna oli intercity. Kun matkantekoa vertasi aamun pendoliinoon, niin pysähtymisiä tuntui olevan yhtenään. Junan matka-aika paluumatkalla oli seitsemän tuntia ja lähes 40 minuuttia, kun samaan matkaan aamulla kului runsaat viisi ja puoli tuntia.

Leppoisaan matkantekoon ehti sisältyä runsain mitoin lueskelua ja hieman ikkunan takana vilistävien maisemien ihmettelyä. Ihmettelystä osansa saivat myös kanssamatkustajien toimien seurailu.

Aina ajoittain olen pohdiskellut, että mistä johtuu välinpitämätön suhtautuminen julkisen tilan siisteyteen tai kanssaihmisten vähäinen arvostus. Mistä kumpuaa suuri itsekeskeisyys, jossa vain oma etu ratkaisee.

Kaikesta huolimatta, pitkäkään istuminen ei vielä sammuttanut reissuamisen paloa, vaan Itämeren kierroksen alkua odotellessa on vielä aikaa perehtyä tulevan reissun yksityiskohtiin ja etsiä mielenkiintoisia nähtävyyksiä.

Pieni hetki Oulussa

Oulussa oli vain hetki aikaa palaverille; maisemia ehti juuri ja juuri muutaman minuutin ihmetellä taksin ikkunasta ennen kokouspaikkaan saapumista. Paluumatkalla takaisin junalle nähtävillä samat maisemat käänteisessä järjestyksessä.

Säätieodotuksissa viimeksi Vappuna kerrottiin kovista lumisateista pohjoisen Suomen itärajalla. Oulussa lumesta ei ollut jälkeäkään. Nurmikot eivät juuri viheriöineet, mutta lumi- ja jääpeitteistä ei enää ollut kaupunkialueella tietoakaan. Päivän lämpötilakin keikkui 12 asteen tietämillä.

Etelää kohti matka alkoi IC-junassa.

Kohti Oulua

Pendolinolla Ouluun

Herätyskello vonkaisi korvia särkevästi kello 4.32. Ensin ei tajuntaan ollut mahtua, että nyt täytyy oikeasti nousta. Hälytysäänen koventuessa oli pakko uskoa, että lähtöön on vain hetki aikaa. Onneksi ensimmäiset metrotkin ovat liikenteessä niin, että Helsingin rautatieasemalta 06.30 lähtevään Oulun junaan pääsee julkisella kulkupelillä. Hiljaista oli niin metrossa kuin rautatieasemallakin.

Matkalla junalle oli tarjolla erilaisia aamiaissettejä mukaan otettavaksi, jos kyseiset ravitsemusliikkeet olisivat olleet avoinna. Junassa oli tarjolla samantyyppinen aamiaispaketti, kahvia, sämpylää, ja  mehua.

Pienen murheen aihe junassa löytyi sähköpistokkeista. Ajatukseni oli työstää tekstejä matkan aikana, mutta eipä tullut täydennysvirtaa läppärin akkuun junavaunun pistokkeista.

Onneksi ystävällinen konduktööri alkoi selvittää asiaa ennen kuin akku alkoi piippailla tyhjyyttään. Viereisestä vaunusta lopulta löytyi toimivia pistokkeita. Toinen onni oli matkassa, että junassa oli riittävästi vapaita istumapaikkoja, ettei paikan vaihdos aiheuttanut kenellekään hankaluuksia.

Kaikkein hämmästyttävintä matkan aikana oli, että vaikka juna seisoskeli muutamalla asemalla ja kerran asemien välilläkin pidempiä toveja, niin perillä Oulussa oltiin lähes 20 minuuttia matkalipussa ilmoitettua aikaa aiemmin.