Fish and chips

Trinity Collegeen majoittuminen jälkeen kaupunkikierros lähikaduilla yllätti. Kävelykadut olivat tungokseen asti täynnänsä kulkijoita. Ja kuitenkin useimmat liikkeet olivat jo sulkemassa oviaan kellon lähestyessä kuutta.

Vilinää ja hulinaa oli kaduilla riittämiin. Koska oli selvästi jo ruoka-aika, niin pikainen kaupunkikierros Trinity Collegen liepeillä päättyi O'Neill'sin ravintolaan. Ulkoapäin varsin pieneltä vaikuttanut paikka olikin monikerroksinen ravintola, joka oli aivan tupaten täynnä. Ruoka tilattiin tiskiltä, jossa osan annoksista sai suoraan mukaansa tarjottimilla ja osa tarjoiltiin pöytään.

Oman jännityksensä ruuan tilaamiseen toi kysymys siitä, mahdoimmeko puhua samaa kieltä tarjoilijan kanssa, kun kerroin istumapaikan sijaintia, jonne ruoka-annoksen, Fish and chips, saisi tuoda sen valmistuttua. Epäilys yhteisen kielen puutteesta kun oli virinnyt reissun aikana aiemmista kohtaamisista paikallisen asujaimistoon kuuluvien henkilöiden kanssa. Reissu kaiken kaikkiaan on vahvistanut käsitystä, että kielikylvyksi ei riitä englantilaisten dekkarisarjojen seuraaminen televisiosta kerran viikossa.

Fish and chips saapui aikanaan. Eikä annoksessa selvästikään oltu säästelty rasvaa eikä kaloreita. Ja kummatkin, kalorit ja rasva, tässä muodossaan oli hetkessä nautittu.

Takaisin Dubliniin

Paluumatka Corkista Dubliniin alkoi tutun bussiyhtiön, Aircoachin, kyydissä. Valoisan aikana matkustaessa oli mielenkiintoista seurata maisemia, jotka jäivät tulomatkalla näkemättä.

Peltoja. Vihreyttä. Laiduntavia lehmiä. Vihreyttä. Siellä täällä satunnaisia asumuksia. Kolme ja puoli tuntia matka-aikaa edessä. Vaikka pääosa matkasta soljui moottoritietä, ja ilman taukoja, yllättäen bussissa aika tuntui pidemmältä kuin lentokoneessa. Miksiköhän junissa ja lentokoneissa on 'kärrymyyntiä' asiakkaiden viihdyttämiseksi, mutta busseissa ei?

Dubliniin saavuttua majapaikka löytyi pienen pähkäilyn jälkeen. Trinity College majoittaa matkustavaisia kesäkausina niin historialliseen osioon kuin uudemmallekin puolelle. Koska saapuminen majapaikkaan tapahtui  hieman viiden jälkeen olivat suurimmat turistivirrat jo päivän osalta ehtyneet ja koulun alue näytti varsin rauhaisalta.

Huone, joka oli campuksen historiallisella puolella, oli yksinkertaisesti sisustettu, mutta kaikki tarpeellinen huoneesta löytyi. Historia tuntui muutoinkin havisevan ympärillä, kun kulku suuntautui kohti kaupungin huvituksia.

Aamupäivä Corkissa

Kolmas matkapäivänsä alkoi kiireettömästi. Aamulla oli aikaa lukaista uutiset verkosta ennen aamiaista.

Leppoisaan aamupäivään mahtui ostoskierros aivan Corkin ydinkeskustassa. Toisin kuin Suomessa, osa liikkeistä oli sunnuntaiaamunakin aukin ennen kello 12:sta. Ja osa avasi ovensa hieman myöhemmin. Vaatteiden ja kenkien hintahaitari vaikutti melkoiselta, vaikka aikaa perusteellisemmalle empiiriselle tutkimukselle ei ollutkaan.

Paluumatka Corkista Dubliniin alkoi iltapäivällä, jotta majoittuminen sujuisi ilman ylimääräisiä järjestelyjä valitun majapaikan, Trinity Collegen, kanssa.

Lee-joki halkoo Corkin kaupunkia.

Iltapala Scoozissa

Pitkän retkipäivän päätteeksi bussikuski-matkaopas-karaokeisäntä vinkkasi ruokapaikasta Corkin keskustassa. Paikka olisi italialainen ja nimi scusi. Ainakin siltä se kuullosti. Ruokapaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen kartalta pikkuruiselta sivukujalta.

Scoozi oli, ainakin lauantai-iltana, tavattoman suosittu ruokapaikka. Ravintolan ovella kerrottiin, että seuraavan pöytä vapautuisi vajaan puolen tunnin sisällä ja odottamaan sopisi jäädä; ruokahalua kasvattamaan tarjoilia toi ruokalistan tutustumista varten. Hetken odottelun jälkeen hovimestari ohjasi peremmälle, mutta ei suinkaan pöytään, vaan jonotustilanteessa oli edetty vaiheeseen, että tarjolla oli tuoli odottajalle. Ja edellä oli lähes kymmenen istujaa tuoleilla.

Vapautuvaa pöytää odotellessa oli mielenkiintoista seurata tarjoilijoiden todella sähäkkää toimintaa. Tarjoilijoita oli ravintolassa runsaasti ja kaikki tuntuivat liikkuvan vähintäänkin reipasta marssia ellei puolijuoksua.

Luvatun odotteluajan jälkeen, pöytä todellakin vapautui. Kohtuuhintaisista annoksista valinta osui pasta-ateriaan. Ällistyttävä tehokkuus jatkui edelleen; ruokia ei tarvinnut pitkään odotella, vaikka ravintola oli kaiken aikaa aivan täpötäynnä. Annokset ravintolassa olivat suuria; niin pääruoat kuin jälkiruuat. Ja ruuasta ja käynnistä ravintolassa jäi hyvä jälkimaku.

Retki rannikolle

Muutaman tunnin torkkumisen jälkeen herätyskello vinkaisi. Käynnykän näytöltä vastaan tuijottivat lukemat 06.20. Lauantai-aamu ja edessä retkipäivä rannikolle, Cliffs of Moherin suuntaan.

Oikean retkipysäkin löytymiseen kului aamusta tovi, joka sisälsi reipasta kävelyä ympäri kaupungin keskustaa ja tarjosi lisämausteeksi jännitystä siitä, toteutuvatko ennakkosuunnitelmat vai täytyisikö keksiä aivan jotain uutta ohjelmaa päivään. Pysäkki ja vihreä Paddywagontours'in bussi löytyivät onneksi ajoissa samalta jokivarren pysäkkialueelta, kuin mihin muutamaa tuntia aiemmin oli saapunut reittibussi Dublinista.

Täpötäysi bussi kurvasi aikataulun mukaan matkaan kohti Limerickiä. Matkaoppaan ja bussinkuljettajan yhteisvirkaa hoiti yksi ja sama mies.  Hersyvän letkeällä tyylillä bussikuski-opas luetteli historialliset tapahtumat kuin muistutti turvavyön käytön pakollisuudesta. Ja kertakaikkisen ihailtavasti matka eteni vauhdikkaasti kapeita teitä. Ja vielä tien vasenta puolta.

Pienet kalliot

Limerickissä vietetyn lyhyen tauon jälkeen matka jatkui länsirannikolle, Moherin jyrkänteiden suuntaan. Matkan varrelle mahtui paljon lehmiaitauksia lehmineen, pikku kyliä ja vehreää maaseutua. Vehreää maaseutua oli itse asiassa aivan hämmästyttävän paljon. Tien vasemmalla ja oikealla puolella.

Rannikolle päästyämme pysähdyksiä oli useampia. Ensimmäinen oli 'baby moher', joka ensi näkemältä oli vaikuttava. Seuraava, lounastauko, vietettiin Doolinin kylässä, josta olisi voinut suunnata veneellä myös kohti Aran-saaria.

Kiipeily kielletty

Pienestä Doolinin kylästä matkaa Cliffs of  Moheriin oli enää hetken verran. Jyrkänteet ovat todella häkellyttäviä. Tuuli tuiversi, vaikka merellä ei näkynyt edes suuria vaahtopääaaltoja, ja höykytti oikein kunnolla aivan jyrkänteiden reunalla. Jyrkänteille pääsi kävelemään kahta eri reittiä, toinen polku oli aidan suojaama ja toinen aivan pudotuksen reunalla.

Alueella oli luonnonnähtävyyden lisäksi muutama matkamuistomyymälä, kahvila ja näyttely. Irlantiin liittyvien käsitteiden ja asioiden tuotteistaminen on matkamuistoissa viety aivan omalle tasolle. Tavaraa ja tuotetta on monen tyylistä, väristä ja eri kohderyhmiä varten; lapsille, golfareille, kokkaajille, musiikin ystäville jne.

Paluumatkalla Corkiin bussinkuljettaja kaivoi esiin uuden rooli; matkaoppaan hattu vaihtui bussikaraokeisännän lippikseen. Ensimmäiset soolot laulettuaan kuljettaja sai houkuteltua myös osan matkustavaisista laulamaan. Enpä ole aiemmin ollut näin hilpeällä kiertoajelulla missään. Tunnelma oli vähintäänkin bussin katossa.

Bussilla Corkiin

Lento laskeutui tihkuiseen Dubliniin parisenkymmentä minuuttia aikataulusta myöhässä. Ensimmäinen jonotuksen paikka ennen maahan saapumista oli passintarkastus, jossa jono kiemurteli, kuin turvatarkastuksessa konsanaan. Kun harvoin matkustaa schengen-alueen ulkopuolelle, niin passintarkastus toistamiseen muutaman tunnin välein tuntui varsin eksoottiselta.

Jatkoyhteys bussilla Corkiin löytyi vaivattomasti aivan lentokentän ulko-ovilta. Bussiyhtiön asiakaspalvelu oli viritetty kohdilleen; menopaluu liput Dublin-Cork-Dublin saattoi ostaa pysäkin viereen tuodulta pop-up myyntitiskiltä. Edestakaisen matkan hinta oli 30€ henkilöltä.

Tunnin odotuksen jälkeen Aircoachin bussi poimi, hieman myöhässä, Corkiin haluavat kyytiinsä ja lähes 3,5 tunnin matka alkoi. Bussin sisällä Ilmastointi oli todella tehokas, ikkunanvieruspaikoilla lämpötila oli vilpoinen. Tihkuisessa säässä, pimenevässä illassa ei maisemia voinut pitkään ihailla, vaan pääosa matkasta sujui puolittain torkkuen.

Perillä Corkissa bussien päätepysäkki on arkisesti Lee-joen varrella. Pysäkit on merkitty muutamalla kyltillä, mutta mitään mittavaa pysäkkikeskittymää ei ollut havaittavissa. Hotelli Isaacs Cork, jonne huonevarauskin oli tehtynä, oli onneksi aivan muutaman askeleen päässä bussipysäkiltä.

Vaikka hotellin kuvia olikin voinut jo varausvaiheessa tutkailla, niin todellisuus oli vielä viehättävämpi, kuin mitä kuvista olisi voinut päätellä. Hotellin sisäpihalla oleva puutarha vesiputouksineen oli kuin suoraan sadusta.

Lento Dubliniin

Tätä naputellessani lentoaikaa Dubliniin on vajaa tunti jäljellä. Norwerianin lennolla wifi-yhteyden avulla blogin päivittäminen reaaliaikaisesti on hauskaa.

Lentokoneen siiven alla vilkkuvat pilvimassat ja hetken päästä ylitetään Brittein saaret Manchesterin ja Edinburghin väliltä. Islannissa ärähtelevä tulivuori on hieman saanut miettimään matkan ajankohtaa ja suuntaa. Mutta toivottavasti lähipäivinä taivaalle ei tuprahtele ylimääräisiä tuhkapilviä.

Tallinnaan

Runsaaan parin tunnin lauttamatka Tallinnaan oli hieno elokuun lämmössä. Vaikka aurinko heloitti täydeltä terältään, niin laivan aurinkokannella matka sujui miellyttävästi leppeässä tuulessa.

Ilma oli Tallinnassa vielä kuumempi kuin lähtiessä Helsingissä. Ihmettelin hetken satamassa mahdollista kyytiä Tallinnan keskustaan, kun pysäkille kurvasi nro 2 bussi. Bussi vei, kohtuullista 1,60 euron korvausta vastaan, aivan Viru-keskuksen viereen. Lyhyt kierros ilmastoidussa kauppakeskuksessa oli paikallaan; vanhan kaupungin mukulakivet hohkasivat lämpöä, kun sinne asti pääsin.

Alkuiltapäivän ensimmäinen uutuushavainto vanhassa kaupungissa oli polkupyörätaksit. Pyörätakseja oli runsaasti liikkeellä, yhden kulkupelin kyytiin mahtuu 1-2 matkustajaa kerrallaan. Riiassa, jokunen vuosi sitten, ensi kertaa näkemäni kulkupelit ovat siis saapuneet myös Tallinnaan.

Hetken kaupunkia katseltua alkoi olla lounasaika. Kaikki varjoisat terassit olivat täpösen täynnä. Hetken etsimisen jälkeen China Inn -ravintolan terassilta kuitenkin löytyi istumapaikka varjon alta ja aivan kohtuullisen hintainen oli annoskin.

Aivan kuin tilauksesta  viime lauantain, 2.8., Helsingin Sanomissa oli matkailujuttu Tallinnasta. En ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi pyörän vuokraamista Tallinnassa ja kaupunkiin tutustumista pyöräillen kävelemiseen sijaan. Jutussa vinkattiin CityBiken palveluihin ja niitähän olisi sitten testattava. Lounaan jälkeen oli aikaa lähteä etsimään pyörävuokraamoa. Helteisillä mukulakivikaduilla matka tuntui todellista pidemmältä, mutta paikka löytyi helposti.

Yllätykseksi kaikki liikkeen pyörät olivat kuitenkin varattuja ja pyörälenkki jäi odottamaan seuraavaa reissua. Pyörävuokraamo on melko lähellä satamaa, joten päivän retkeilyn voi aloittaa helpomminkin kuin kiertämällä vanhan kaupungin kautta. Tällä kertaa kaupunkiin tutustumista oli jatkettava jalkaisin.

Paluumatkalla Tallinnasta Helsingin suuntaan laivan kannelta saattoi ihailla satamasta samoihin aikoihin lähteviä risteilijöitä.

Tuuli oli hieman noussut päivän aikana; joten paluumatka laivan kannella oli menomatkaa aavistuksen vilpoisampi.