Viikonloppuretki Ouluun

Reissu Ouluun alkoi lauantaina  anivarhaisella kyydillä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Seitsemältä lähtevä aamulento tarkoitti murisevaa vatsaa, sillä aamupala ei millään maistunut ennen kentälle lähtöä. Koneessa tarjolla ollut maksullinen sämpylä ja kahvi houkuttelivat yhtä vähän kuin terminaalissa olleet verrokkituotteet.

Pitkän empimisen jälkeen ostin kuitenkin kahvia lennolla. Yllätyin, sillä juoma oli aivan kelvollista; myöhemmin osoittautui, että aamun kahvi oli reissun yksi parhaimmista kahveista.

Myönteiset yllätykset näyttivät tällä reissulla seuraavan toinen toistaan.

Olin hotelli Arinassa jo yhdeksän aikaan aamulla enkä edes ajatellut saavani huonetta, kuten en sitä tuohon aikaan saanutkaan.

Mutta, kaikeksi hämmästyksekseni hotellin vastaanoton palveluhenkisyys yllätti optimistisimmatkin odotukseni. Sain mahdollisuuden käydä virkistäytymässä hotellin saunatiloissa ennen päivän muun ohjelman alkua. Olin koko päivän tohkeissani saamastani ylimääräisestä hyvästä mielestä, jonka avulias vastaanottonhenkilökunta sai aikaan.

Iltapäivän opastettu kaupunkikierros antoi kuvan monipuolisesta ja historian täyteisestä kaupungista. Kaupunki on hauska sekoitus menneisyyttä ja tulevaisuuteen suuntautumista.

Sunnuntaiaamuun sain mahdutettua kävelyretken vasta aukeamassa olevalle Oulun torille. Torin laitamilla olevat värikkäissä puurakennuksissa olevat ravintolat, kahvilat ja toripoliisin patsas Kauppahallin kupeessa luovat oman ilmeensä alueelle.

Alkuiltapäivään, ennen paluuta Helsinkiin,  solahti vielä kierros keskustan kävelykadulla ja pistäytyminen rotuaarilla olevassa kahvila Bisketissä. Kahvilan leivos- ja täytettyjen leipien ja patonkien valikoima oli todella monipuolinen.