Iltapäivä Loviisassa

Ehdin hieman tutkailla Loviisan matkailutoimiston sivuja ennen pikavisiittiä kaupunkiin. VisitLoviisa sivuilta saikin kuvan kauniista merenrantakaupungista. Matkailusivulta löytyi myös linkki Citynomadin sivulle, josta löytyi vinkki kävelykierrokseen kaupungin keskustassa.

Karamaloo on yksi Laivasillalla toimivista yrityksistä.

Poikkeaminen 7-tieltä Loviisan suuntaan oli kuin pikkuriikkinen ulkomaanmatka. Vastaan tuli vanhoja raunioita, viittoja museoihin ja Laivasillalle, johon olin ennakkoon ajatellut tutustuvani.

Kaupungissa suunnistamiseen, ilman karttaa liikkuvalle autoilijalle, oman haasteensa toivat yksisuuntaisten katujen runsas määrä. Onneksi päänähtävyyksiin on riittävästi opasteita.

Alkuiltapäivä Loviisassa oli todella helteinen, joten laajempi kaupunkivaellus kutistui Laivasillan alueen ja alakaupungin historiallisen puutaloalueen ihasteluun.

Laivasillalla olevat punaiset aittarakennukset, joissa on niin kahviloita, gallerioita kuin pieniä myymälöitä, toivat elävästi mieleen vanhan Porvoon. Aittoihin oli mukava pujahtaa auringonsäteiltä suojaan ja samalla kokemaan taide-elämyksiä.

Iltapäivälle venähtäneen myöhäisen lounaan nautin Bistro Cantor'n takana olevassa puutarhamaisella terassilla. Vain kivenheiton päässä Laivasillalta oleva valkoinen kivirakennus kätki taakseen viihtyisän ja varjoisan ruokailupaikan.

Kevyitä herkkuja iltapäivän kuumuudessa.

Valokatteen alla nautittu katkarapu-ceasarsalaatti ja jäävesi olivat helteiseen iltapäivään oiva annos.

Loviisaan tehdyn pikavisiitin jälkimakuna jäi tunne, että tähän kaupunkiin on hyvä tulla uudelleen ja hieman pidemmäksi toviksi.

Kirjat ja Irlanti

Luin joskus 2000-luvun alkuvuosina useita Maeve Binchyn kirjoja Irlannista. Kirjojen pohjalta syntyi kuva mielenkiintoisesta maasta. Lämminhenkiset, ihmiskohtaloita kuvailevat tarinat olivat hauskaa ajanvietettä, mutta samalla muokkasivat mielikuvaa Irlannista. Aivan samoin kuin neorealismin kauden elokuvat luovat kuvaa Italiasta.

On kutkuttavan jännittävää lähteä maahan, josta on lukenut matkaoppaita ja kaunokirjallisuutta. Paikanpäällä pääsee ihmettelemään mistä löytyy kirjallisuuden pohjalta luotu mielikuva ja vastaako se todellisuutta edes oikealla hehtaarilla. Vai onko todellisuus ja arki aivan jotain muuta.

Sadetakki ja aurinkolasit

Matkasta saan paljon pidemmän elämyksen, jos ehtii tehdä pieniä hankintoja etukäteen, yksi kerrallaan.

Olen jostain syystä jumiutunut ajatukseen, että Irlannissa sataa. Lentolippujen hankinnan jälkeen yksi tärkemmistä ostoksista matkaa varten oli kertakäyttöinen, taskullinen sadetakki.

Vanhat aurinkolasit sen sijaan ovat vielä käyttökelpoiset, niitä ei siis tarvitse ehtiä ostamaan.

Ja pinollinen matkaoppaita odottaa tarkempaa perhtymistä.

Reittejä ja aikatauluja Irlannissa

Irlannin-matkan suuntaviivat alkavat pikku hiljaa hahmottua. Buseireanilla on näppärä aikatauluhaku, josta on löytynyt jo muutama mieluisa reitti Dublinista Corkiin, Galwayhin ja takaisin Dubliniin.

Tosin kohteethan voivat vielä muuttua matkan aikanakin, jos eteen tulee jokin aivan vastustamattoman mielenkiintoinen seikka tai nähtävyys.

Seuraavana, ennen matkaa, etappina olisi nähtävyyksien ja majapaikkojen kartoittaminen. Majapaikkojen osalta olisi hienoa, jos ne olisivat persoonallisia ja viihtyisiä.

Paluumatkalla kahvitauko Elimäellä

Miten herkullisen näköisiä tuotteita
huovutetusta villasta saakaan aikaiseksi. 

Ooppera viikonloppu on päättymäisillään ja paluumatka on alkanut. Alkuillan helteessä kahvitauolle löytyi paikka Mustilan Arboretumin vieressä avoinna olevasta Piiasta ja Rengistä. 6-tien varrella olevassa vanhassa puurakennukseensa on jo ulkopuolelta päätellen tunnelmaa; muutama terassipaikkakin on aivan kahvila-myymälän edessä.

Sisällä liikkeessä on erikseen kahvilan puoli ja myymälä, jossa on monenmoisia tuotteita tarjolla. Ehdottomasti veikeimmältä näytti pöydällinen huovutettuja esineitä; herneenpalkoja, omenoita, kaulakoruja...

Savonlinnaan ja madame Butterfly Olavinlinnassa

Puumalan huikaisevan korkealta sillalta saa oivan kuvan Saimaasta, erityisesti jos sää suosii niin kuin vain autereisena heinäkuun lauantaina voi suosia.

Kiemuraisen kiharainen tie Puumalasta Savonlinnaan kuljettaa historiassa taaksepäin ja antaa pontta pohdinnoille, minkälaisten polkujen ja reittien päälle nykyinen tie on rakennettu. Jännitystä ei ainakaan puutu, kun serpentiiniä muistuttava reitti kaartuu milloin oikealle, milloin vasemmalle ja tuon tuostakin tien suunta on samalla ylöspäin tai jyrkässä kierteessä alaspäin.

Savonlinnassa, jyhkeän Olavinlinnan muurien suojassa, oopperajuhlien Madame Butterflyn ensi-ilta oli koskettava. Lavasteet olivat taidokkaita ja sopivat linnan muurien harmaaseen sävyyn. Lavalle marssitettiin melkoinen määrä esiintyjiä sekä avustajia. Oivallukset valon ja hämärän yhdistämisestä olivat mielenkiintoisia. Itse tarina, traaginen rakkaus ja petos, antaa ajattelemisen aihetta nykypäivään.  Tarinaa kuljettava musiikki oli illan parhaimmistoa.

Kesäyössä, oopperan jälkeen, paluu majapaikkaan tapahtui lähes autiolla tiellä. Laskevan auringon punaama taivaanranta ja tyyni järvenpinta ajotien molemmin puolin harjumaisemassa oli maalauksellinen. Liikennettä oli niin vähän, että Vekaransalmen lossin kyydissä ei ollut muita kulkijoita.

Kuusankoski-Kivijärvi-Lappeenranta

Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon kierroksen ensimmäinen pysähdys oli Kymen paviljongissa, Pentik Galleriassa. Anu Pentikin Kolme Valkoista -näyttely paviljongin toisessa kerroksessa on sykähdyttävä. Galleriassa ovat esillä kokonaisuudet Niityllä, Niliaitta ja Lentoon. Ehdottoman raikas ja tutustumisen arvoinen kohde.

Kymenlaaksosta matka jatkui Luumäen kautta Lappeenrannan suuntaan. Vajaan kivenheiton päässä Lappeenrannasta on Kotkaniemi. Nähtävyydelle ohjaava kyltti ei ole suuren suuri, mutta jos liikenne ja matkailijan kiire antaa myöden, niin palkkioksi saa mielenkiintoisen, historiallisen kohteen.

Kotkaniemi oli presidentti Svinhufvudin koti, josta myöhemmin on tehty museo. Talossa huoneet on huolellisesti säilytetty ja esineistö siperialaista karhuntaljaa myöten on mielenkiintoinen. Myös yhdessä salissa pyörivä dokumentti Svinhufvudin karkoitusvuosista Siperiaan oli seuraamisen arvoinen.

Kotkanniemestä Lappeenrannan linnoitukselle ajoi enää hetkisen. Ennen iltapäivän kaatosadetta oli hetki aikaa tutustua Hiekkalinnan kesän taideteoksiin. Kesän teemana on musiikki ja musiikintekijät. Vuodesta toiseen Hiekkalinnassa esillä olevat teokset jaksavat ihastuttaa.

Linnoituksella kaikki turistit olivat, ainakin siltä tuntui, siirtyneet sateelta suojaan Majurskan tiloihin. Tällä kertaa kahvilan herkut jäivät maistamatta, sillä aika kuluin ihmetellessä Tyykissä esillä olleita tuotteita. Sateen tauottua, vesilammikoita vältellen, pääsi kuitenkin kuvaamaan linnoituksen huipulta näkymää alas satamaan.