Werstaalla Tampereella

Osuuskauppa Meirän kaupungissa.

Silloin kun suunnistus ei ole vahvin urheilulaji, niin on pakko varata hieman ylimääräistä aikaa perille löytämiseen.

Onneksi on Googlen kartat, sillä tälläkin kertaa paikkakuntalaisten kaupunkituntemus ohjasi vain auttavasti kohti Väinö Linnan aukiota ja museo Werstasta.

Perille päästyä paikalla odottikin hieman poikkeuksellinen, tavanomaisia museokierroksiani, perusteellisempi tutustumiskäynti. Opastettuun kierrokseen Werstaalla sisältyi pistäytyminen kolmessa eri perusmuseossa:


Alkuun pistäydyttiin Meirän kaupungissa, jossa sai tutustua muiden muassa osuuskauppaan ja kirjapainoon.

Tekstiiliteollisuusmuseossa kuljettiin läpi Suomen teollistumisen historian ja saatiin käsitys siitä, että Suomessa on teollistumisen jälkeen siirrytty palveluyhteiskunnan kautta itsepalveluyhteiskuntaan.

Kierroksen viimeinen museo oli Höyrykonemuseo, jossa on esillä höyrykoneet, joista aikanaan saatiin Finlaysonin tehtaiden koneisiin liikettä.

Pumpulia Tekstiiliteollisuusmuseossa

Laajan Werstaan alueella olisi ollut monia muitakin mielenkiintoisia kohteita nähtäväksi ja tutustuttavaksi. Ehkä joihinkin niistä ehdin tutustua jollakin seuraavalla reissulla.

Yksi Werstaan erikoisuuksista ei vaadi paikanpäällä käyntiä, vaan museokierroksen voi tehdä myös virtuaalisesti. Werstaan sivuilta, kohdasta näyttelyt, löytyy myös erilaisia verkkomuseokierroksia.

Helsinki Noir -näyttelyssä pääsee pohtimaan mysteeriä

Yritin noin viikko sitten tiistaina päästä katsomaan Helsinki Noir -näyttelyä, mutta se jäi vain yritykseksi, sillä museon ovet olivat säpissä. Onneksi uusi yritys tällä viikolla onnistui paremmin; keskiviikkona pääsin tutustumaan näyttelyyn.

Kolmeen museon eri kerrokseen sijoittuva tarina on kiehtova. Museolipun tai -tarran lisäksi näyttelyyn tutustuja saa mukaansa vihkosen, jossa on kolmella kielellä mysteeriä taustoittava tarina. Vihkonen kannattaa lukaista, tai ainakin vilkuilla ensimmäisiä sivuja ennen kuin neljännessä kerroksessa aloittaa näyttelyyn tutustumisen kulkemalla raskaiden verhojen taakse, josta matka alkaa.

Näyttelyyn kootut taulut ja veistokset kuin myös muut esineet johdattavat vieraan sotien väliselle aikakaudelle, noin 1920 tai 1930-luvulle. Tai ehkä aikakauden käsite on vain oma tulkintani näkemistäni tauluista ja rekvisiitasta. Joka tapauksessa kierroksen jälkeen on olo kuin olisi käynyt vähintäänkin elokuvissa, niin elämyksellinen näyttely on.

Jälleen kerran museo yllättää, mysteerinäyttelyn viimeinen huone on taidokkaati piilotettu, niin että se osalta kävijöistä saattaa jäädä huomaamatta.

Dekkareista ja taiteesta kiinnostuneelle todella mielenkiintoinen näyttely tutustuttavaksi.

Gladiaattoreita ihmettelemässä Espoossa

Tällä kertaa ei ollut edes tarkoitus mennä museoon, ja museosta kuitenkin itseni löysin.

Kylläpä on hilpeää tämän museokortin vaikutus. Nyt voi museoon piipahtaa ilman syytä. Ja aivan suunnittelematta, tietämättä ennakkoon erikoisnäyttelyistä.

Kattofragmentti Colosseumista

Ja Espoon kaupunginmuseossa kannattaa nyt pistäytyä, varsinkin jos on kiinnostunut gladiaattoreista, Colosseumista tai muinaisesta Roomasta. Museoon oon koottu runsain mitoin tarinaa gladiaattoreista, Colosseumin rakentamisesta ja gladiaattoritaisteluista.

Vähintään yhtä mielenkiintoisia ovat näyttelyssä esillä olevat gladiaattoreiden varusteet.

Toiminnallisuuttakin näyttelyssä on tarjolla; voi tilata erilaisia teemaopastuksia tai osallistua työpajaan Leipää ja sirkushuveja -työpajatilassa tai vaikka tavata gladiaattorin.

Aikaa visiitille kannattaa varata ainakin tunti. Itselläni hätäinen puolen tunnin kierros jäi niin vaillinaiseksi, että täytynee yrittää ehtiä uudelleen katsomaan videoita ja muuta aineistoa, johon tutustuminen jäi pintapuoliseksi.

Näyttely on onneksi avoinna maaliskuulle 2016 asti. Ja aiheeseen voi perehtyä myös antiikin maailmasta kertovilla luennoilla syksyn aikana.