Junalla halki lumisen Suomen

Tämä reissu ei aivan täytä lomareissun vaatimuksia, mutta koska työ- ja vapaa-aika limittyvät usein, niin ehkäpä päivästä hetki jää hengähdystaukoonkin.

Aamun varhaisella junalla, jonka lähtöaika Tikkurilasta oli noin 05.39 on tarkoitus porhaltaa Kuopion kautta Kajaaniin. Ja kotiin olisi tarkoitus ehtiä vielä ennen vuorokauden vaihtumista perjantaiksi. Etelä-Suomen lumeton harmaus vaihtuu Kouvolan tienoilla jonkinlaiseksi lumipeitteeksi. Päiväkin on jo sen verran valjennut, että maisemia näkee junan ikkunasta.

Hieman jännitystäkin reissuun tuli jo menomatkalla, kun juna jäi aikataulustaan asema asemalta.
Vaihtoaikaa olisi Kuopiossa ollut 11 minuuttia, mutta onneksi viestiyhteydet pelasivat ja jatkoyhteyden juna odotteli viereisellä raiteella. Kuopiossa IC-junan vaihtuminen pikajunaan oli kuin siirtyminen retrohenkiseen matkustamiseen.

Monituntisen junamatkan jälkeen jaloittelu Kajaanissa, lähes aikataulunmukaisesti saapuneesta, junasta nousun jälkeen oli virkistävää.

Pikainen kierros Kajaanissa ja iltapäivän paluumatka kohti pääkaupunkiseutua alkoi kello 15 junalla. Matka sujui lähes kommelluksitta, mitä nyt yhtä veturin rikkoutumista ja uutta veturia jouduttiin odottelemaan lumisten lakeuksien äärellä.

Pitkääkin pidempi edestakainen junamatkan toteutui lähes aikataulussa.

Gamla Stanin kautta Fotografiska museoon

Södermalm jää taakse ja suuntaan kulkuni Gamla Stania kohden. Vettä tippuu kiihtyvällä vauhdilla kattojen räystäiltä. Idyllisen Gamla Stanin kaduilla ja kujilla puikkelehtii muitakin matkailijoita, vaikka on tavallinen arkimaanantai.

Mieleen pujahtaa taas ajatus viivähtää hieman pidempään Tukholmassa ja varata hotellihuone jostain Gamla Stanin vanhojen kivitalojen sisälle kätkeytyvästä hotellista. Mutta sekin jää seuraavaan tai sitä seuraavaan reissuun.

Keskiaikaisilta kujilta paluu nykypäivään ja  kulku kohti valokuvataiteen museota saattoi alkaa. Tällä kertaa Fotografiska museossa oli Herb Rittsin In Full Light ja Adi Nesin Narratives näyttelyt.

Kumpikin näyttelyistä oli tavattoman mielenkiintoinen. Museosta poistuessa, tuntui kuin olisi tehnyt ajattoman retken, sillä kuvia katsellessa ajankulua ei huomannut. Ja kuitenkin lähtiessä sai jo kiirehtiä laivalle. Museo onnistuu kerta toisensa jälkeen rakentamaan taide-elämyksiä, jotka ravistavat ajattelumalleja ja mahdollistavat uusia näkökulmia.

Luminen Tukholma auringonlaskun aikaan

Ristiinrastiin Södermalmia

Terminaalista on vain kiven heittämän matka Södermalmille, jonne olin päättänyt suunnata aamupäivän retken.

Alkuun saa kiivetä lukemattomia portaita toisensa jälkeen, jotta pääsee kurkistamaan Tukholmaa uudesta näkökulmasta. Riittävästi portaita kavuttuani aukeavat korkealta hienot näkymät kohti Tukholman keskustaa.

Huikaiseva aurinko sulattaa lumia katoilta, vettä tippuu räystäiltä tasaisesti. Suuntaan kohti Södermalmin saaren keskiosia, vastaan tulee Sofian-kirkko. Runsaat sata vuotta sitten rakennettu jyhkeä kivikirkko hallitsee maisemaa Vita Bergen puiston keskellä.

 Kirkon vierestä lähden laskeutumaan rinnettä keskemmälle Södermalmia. Tarkoituksenani on löytää Greta Garbon tori, jonka olin huomannut tutkaillessani Tukholman-karttaa illalla laivassa.

Tori näytti olevan aivan Sofia-kirkon vieressä, mutta pienen, pyöreän torin löytämiseen meni karttaa lukienkin hetki. Alueen kadut eivät ole selkeää ruutukaavaa, vaan ne kulkevat milloin kiertäen tai viistosti toisiaan vasten, mikä tekee perille löytämisen tuntumaan saavutukselta.

Torilta käännyn kulkemaan kohti Gamla Stania ja keskustaa, jotta ehtisin paluumatkalla laivalle pistäytyä myös Fotografiska-museossa.

Tukholman saaristossa

Laiva lipuu kohti Tukholmaa, saaret ovat lähellä, lähes käden ulottuvilla. Tuntuu kuin hieman
ohjaamalla oikealle tai vasemmalle, voisi hypätä laivan kyydistä lähimmälle laiturille ja tehdä pienen tutkimusretken luontoon.

Saaristossa vesiliikenne vaikuttaa yllättävän vilkkaalta, niin edessä kuin takanakin kulkee isoja autolauttoja, kuin moottoritien aamuruuhkassa konsanaan.

Kuulas sää enteilee hienoa retkipäivää kaupungille.

Aurinkoinen lähtöpäivä

Tuulen tuivertaman sunnuntaipäivän kääntyessä iltaan on hyvä suunnata kohti terminaalia. Aurinkoinen iltapäivä tiiviin opiskelusession päätteeksi kruunaa lähtötunnelman.

Suunnitelmiini kuului muutaman uuden kuvan ottaminen laivan kannelta etääntyvästä Helsingistä, mutta toisin kävi. Vielä on kuitenkin liian varhainen aika vuodesta, jotta auringon kajoa riittäisi vielä laivan lähdön aikoihin.