Kulttuuria ja draamaa Turussa

Lämmin keväinen sää tervehti matkustajaa Turussa. Päivä oli autereinen, lämmintä yhdeksisen astetta eikä tuuli tuivertanut, kun astuin junalaiturille. Oli ensimmäinen kerta, kun Turkuun saapuessani olo oli kuin täysiverisellä turistilla.


Ruokapaikan etsimiseen ennen teatterinäytöksen alkua meni hetki. Muutaman mutkan jälkeen päädyimmen Hansakorttelissa sijainneeseen Red Hot Chilisiin. Ruokailun jälkeen valtaisaa annosta oli hyvä sulatella kuljeskelemalle Aurajoen vartta kohti Linnateatteria. Hauska yksityiskohta matkan varrella oli, kun huomasimme, että yksi joen ylittävistä silloista oli lähes päällystetty narsissein.


Linnateatterin ovella odotti yllätys; teatterisaliin päästäkseen oli kavuttava ylöspäin 4 kerrosta portaita. Liekö niitä enemmän kuin 39 askelta? Takin onneksi saattoi jättää matkan varrelle, 3. kerrokseen.

Itse näytelmä, 39  askelta - hillitön Hitchcock! oli hulvaton. Lisää draamaa syntyi, kun teatterissa matkaseurueen jäsen huomasi kadottaneensa korun välille hotelli-teatteri.  Korua etsittiin jo teatterissa, mutta laihoin tuloksin.  Näytöksen jälkeen palasimme kohti hotellia omia jälkiämme pitkin, korua etsien. Viimeisenä oljenkortena suuntasimme kohti ruokapaikaamme, Red Hot Chilisiä kysymään, josko koru olisi pudonnut sinne.

Erittäin ystävällinen ja palvelualtis henkilökunta yllättäen löysikin korun. Se kumpi oli jännittävämpää, korun etsintä vai jännitysnäytelmä teatterissa jäi pohdittavaksi loppumatkalle kohti hotellia.

Turkuun

Maaliskuinen Itämeren kierros on viimeistä käyntikohdetta vaille kierrettynä. Seuraavaksi on suuntana Turkuun.

Illan aikana on suunnitelmissa pistäytyä Linnateatterissa. Teatterissa on illan ohjelmistossa 39 askelta - hilliton Hitchcock! Toivoa sopii, että näytelmä on nimensä veroinen.

Turun valikoituminen reissukohteeksi oli tammikuisen matkamessujen ansiota. Hotellitarjouksen jälkeen piti päättää suunta ja tekeminen. Teatterilipun sain todella viime tipassa, sillä lipun lunastettuani jokin viikko sitten, näytelmän ilmoitettiin olevan loppuun varatun.

Titanic-näyttely Tallinnassa

Titanic-näyttely Tallinnassa on suosittu. Lennusadamassa kiemurteli pitkä jono museon edessä lauantai-iltapäivänä, vaikka rännän sekaista lunta tuiskutti mereltä vaakasuorassa. Hyytävissä kelissä puolen tunnin jonottaminen tuntui monin verroin todellista aikaa pidemmältä.

Museokierroksen alussa on peruskokoelma ja Titanic-näyttely sijoittuu rakennuksen takaosaan. Näyttelyyn tutustuminen alkaa sisäänpääsylipun eli boarding passin leimaamisella. Boarding passin erikoisuus on laivalla olleen henkilön tiedot, joita pääsee seuraamaan myös näyttelyä kiertäessä.

Näyttely on rakennettu taidokkasti yhdistelemällä laivan käytäviä, salonkeja, hyttejä ja esineistöä kronologisesti kulkevaksi tarinaksi laivan lähdöstä jäävuoreen törmäämiseen asti.

Aivan kaikkiin mielenkiintoisiin yksityiskohtiin ei päässyt syventymään, sillä vierailijoita oli monin paikoin ruuhkaksi asti. Näyttely on tällä tietämää avoinna vielä maaliskuun loppuun.

Tallinna

Päivän pyrähdys Tallinnaan alkaa räntä- ja lumisateen ryydittämänä.  Aamulla satamassa näkyvyyttä on vain nimeksi.

Tavoitteena päivälle on nähdä Titanic-näyttely merimuseossa. Ja jos sää on yhtään suotuisampi Tallinnassa, niin kiertely vanhassa kaupungissa mahtunee päivän ohjelmaan.

Östermalmin kauppahalli

Östermalmin torin nurkilta löytyy Saluhall, alueen kauppahalli.

Pistäytyminen varsin viehättävässä kauppahallissa oli enemmän sattuman ja uteliaisuuden kuin suunnitelmallisuuden tulosta. Laivalle palaillessa metrolinjaa piti vaihtaa Östermalmtorget'in asemalla. Pitkän empimisen jälkeen nousu maanpinnalle kuitenkin kannatti.

Mukana olleen matkaoppaan mukaan kauppahalli avattiin vuonna 1888. Sisältä kauppahalli vaikutti varsinaiselta runsaudensarvelta. Monenmoista herkkua oli tarjolla, minne vain katseensa käänsi. Kiireen takia seuraavaan kertaan kuitenkin jää kahvilla tai lounaalla käynti.

Sieniretki ja 3D-esitys

Moderna Museet yllätti täysin. Ulkoisesti uudehko rakennus sopii hyvin Skeppsholmenin, laivojen saaren, maisemaan, jossa on muut rakennukset ovat menneiltä vuosisadoilta.

Museossa on juuri avattu Gabriel Orozcon Natural motion -näyttely. Mieleen Orozcon näyttelystä jäivät erityisesti kuvasarja kahdesta keltaisesta Vespasta sekä  punainen La DS Cornaline, Citroën  DS. vm 1960. Toki maalaukset ja valaan luurankokin ovat näyttäviä.

Yllätyksiä löytyi erikoisnäyttelyiden lisäksi museon peruskokoelmasta. Kierroksen alkumetreillä oli valtavia sieni-teoksia, joissa kärpässienet sulautuivat vinkeästi muihin sienilajikkeisiin.

Peruskokoelman jokainen aikakausi oli omalla tavallaan mielenkiintoinen kuvaus ajasta. Mutta ajatus, että päätyisin katsomaan 3D-animaatioesitystä modernin taiteen museossa, ei tullut ensimmäisenä mieleeni. Toki filmimateriaalia on monissakin museoissa esillä, niin myös Moderna Museetissa.

3D-näytös oli hauska kokemus; kaiken kaikkiaan elokuvahetki animoidulla moottoritiellä oli varsin veikeä.

"Elokuvasalista" muutaman askeleen päässä oli  näyttely "Surrealismi ja Duchamp". Yhdistelemällä vanhaa ja uutta voi herättää jännitteitä ja uusia ajatuksia. Näyttelysalin sisään rakennettu huone omana kokonaisuutenaan oli varsin mielenkiintoinen.

Museo on käynnin arvoinen; uusien näkökulmien ja ajatusleikkien herättely voi hyvinkin alkaa käynnillä modernin taiteen ääreltä.