Piipahdus Tallinnaan

Päiväretki keskiaikaiseen Tallinnan katkaisee hyvin niin arkirutiinit kuin joulukiireetkin.

Tihkuinenkin iltapäivä kaupungissa luo illuusion pidemmästä matkasta. Vaikka edellisestä käynnistä olisi vain joitakin viikkoja, niin kaupunki tuntuu uudistuneen joltain nurkaltaan taas erilaiseksi.

Ehkä vastakkaiset ilmiöt, jatkuva uudistuminen ja kaupungin keskiaikainen henki tekevätkin Tallinnasta niin mielenkiintoisen käyntikohteen.

Metrolla ja bussilla lentokentälle

Kotiinpaluu osui iltalennolle, joten matkalaukut olivat päivän majapaikan säilytystiloissa. Auringon laskiessa kiskoin laukkuni metron risteysasemalle, Deak Ferencille. Myös tämän linjan metrot kulkevat tiheään lentokentän suuntaan.

Julkisilla kulkuneuvoilla keskustasta lentokentälle siirtymiseen oli varattava lähes tunnin aika. Ja yllättäen arvio piti myös paikkansa. Vaikka metron pääteasemalta lähti aivan välittömästi bussikuljetus, niin matkaan meni aikaa, eikä ollut edes ruuhkaa, noin 55 minuuttia.

Kahvila Vespa

Labyrintissa käynti oli niin jännittävä kokemus, että tein Linnavuorella virhearvion bussinreitistä. Loikkasin bussiin 16 samalta pysäkiltä kuin miltä olin jäänyt pois ja kuvittelin sen tekevän vain pienen kierroksen Linnanvuorella ja sitten palaavan Pestin puolelle. Bussi kuitenkin lähti suuntamaan kohti Budan kukkuloita ja minulle tuli kiire poistua kyydistä; onneksi pysäkki näytti olevan metroaseman vieressä. Olisi siis mahdollista ehtiä vielä Pestin puolelle ja hakea matkalaukut ennen koneen lähtöä Suomeen.

Metrolinjoista onnistuin ensi yrittämällä valitsemaan Pestin suuntaan kulkevan junan, joten olinkin Deak Ferenc asemalla muutamassa minuutissa. Siitä suuntasin vielä pitkin Kiraly Utcaa, jonka varrella oli jännittävä Kahvila Vespa. Nimensä mukaisesti ravintolassa on sisällä rekvisiittana vespailuun liittyviä esineitä.

Teen lisäksi kahvilassa oli tarjolla maksuton, langaton nettiyhteys. Jalkoja lepuuttaessa oli siis mahdollista tarkistaa sähköpostit, uutiset ja kuulumiset.

Linnanvuoren labyrintti

Linnanvuorelta, vanhasta kaupungista, löytyy keskeltä kylää kyltti Labirintus. Kyltti johtaa jyrkkään portaikkoon, joita laskeutumalla päätyy mitä eriskummallisimpaan luolastoon.

Alhaalla, lipunmyyntipisteen vieressä on kartta, jonka perusteella voi päätellä, että ympyrän kiertäminen on edessä kun maksuportin jälkeen lähtee jatkamaan matkaa. Luolastoa on selvästi rakennettu eri aikakausina ja nyt siellä oli syvennyksissä oopperoista pieniä kohtauksia musiikin kera. Mutta..

Käytävät ovat matalia, hämäriä ja kosteita.

Lamput tuikkivat vain siellä täällä ja suuntaa osoittavia nuoliakaan ei ole aivan jokaisessa labyrintin haarautumassa. Joten yksin labyrinttia kiertäessä jännitystä riittää, jos on vähänkään vilkkaampi mielikuvitus.

Kierroksen lopussa esitellään luolastoa eri puolilta maailmaa. Myös Labirintuksen historia on englanniksi yhdelle taululle koottuna. Ehdottomasti mielenkiintoinen kohde vuoren sisällä. 

Chagall Budapestissä

Budapestissa on parhaillaan Marc Chagallin ja Imre Amosin töiden yhteisnäyttely. Taulut ovat esillä Unkarin kansallisgallerian tiloissa Linnavuorella.  Hienot, erikoislaatuisen taulut saivat pohtimaan menneitä vuosikymmeniä, mutta myös taiteilijan vapautta ja vastuuta, jotka mielestäni molemmat näkyvät näissä töissä.

Näyttely oli toteutettu hyvin. Taiteilijoiden kohtaaminen oikeassa elämässä oli kuvattu mielenkiintoisesti museon keinoin. Ja yhteys miksi yhteisnäyttely oli koottu, selkisi myös satunnaisellekin kävijälle.

Kierroksen jälkeen pohdin, että kerralla ei pitäisi katsella kuin yhden tai kahden taiteilijan tauluja, jotta voisi sisäistää taiteilijan viestin edes jotenkuten. Mutta, kun aikaa on vähän, niin tuli sitten kierrettyä galleriassa muitakin kerroksia. Erikoisinta taidetta oli nykytaiteen kerroksissa aivan ylimmissä kerroksissa.

Kiertokävely Pestin puolella

Iltapäivän opastettu kävelykierros suuntasi Pestin puolen nähtävyyksille. Itse asiassa kyseessä oli yhdistetty kävely- ja metromatkailuretki.

Budapestin metro on ensimmäinen Eurooppaan (manner-Eurooppaan, oppaan täsmennyksestä mukaan) rakennettu metro. Ensimmäinen linja valmistui 1896 Unkarin tuhatvuotisjuhliin. Metron ensimmäinen osa on rakennettu vain hieman maanpinnan alapuolelle, joten jytinä kadulla on melkoinen jalkojen alla kun metro tekee matkaa.

Keltainenlinja, jonka metrovaunutkin ovat keltaisia, vie Sankareiden aukiolle, joka oli aikoinaan Budapestin'lähiö'.

Aukiolla, kuninkaiden patsaiden juurella opas kertoi lyhyen oppimäärän Unkarin tuhatvuotisesta historiasta ja hallitsijoista, niin omista kuin valloittajistakin.

Aukion takaa löytyy rakennus, josta voi tutkailla maan arkkitehtuuria myös tuhat vuotta taakse päin. Rakennuskompleksi on oppaan mukaan valmistunut samoihin juhliin, mutta edustaa erinurkiltaan eri aikakausia. Erikoinen ja samalla veikeä kokonaisuus, ihmettelemistä arvoinen. Sisätiloista löytyy erilaisia museoita.

Alueelta löytyy myös yksi suurista kylpylöistä. Ikää laitoksella noin sata vuotta. Ja ilmeisen suosittu, pääsimme kurkistamaan ulkoallasaluetta, joka oli todella vaikuttava.

Paluu keskustaan ja seuraavana vuorossa olevaan katedraaliin tapahtui taas kaksivaunuisella metrolla. Metrojen kulkuväli ainakin arkena näyttäisi olevan vain muutamia minuutteja. Katedraalin ulkopuolella oli joulumarkkinat. Katedraalissa matka jatkui vielä retken päätepisteeseen, oopperalle.

Erikoista päivän retkisssä, jotka siis sisältyivät Budapest-korttiin, oli se ettei rakennuksissa käyty sisällä. Useisiin rakennuksiin tuntuu olevan erillinen sisäänpääsymaksu.

Lounas trattoriassa

Jostain syystä Budapestissa näyttää olevan paljon italialaisia ruokapaikkoja. Samoin täällä kuulee italiaa
lähes kaikien nähtävyyksien lähellä, missä olen ehtinyt käydä. Liekö asioilla yhteyttä, tiedä häntä.

Joka tapauksessa, etsiessäni lounaspaikkaa ennen iltapäivän kävelykierrosta Pestin puolella, päädyin Trattoria Barca Biancaan. Paikka vaikutti ulkoapäin viehättävältä ja uskaltauduin sisään, kun vielä näytti, että tilaakin olisi.

Sain pöydän, keskeltä ravintolaa. Kaikki yhden ja kahden hengen pöydät näyttivät olevan lähekkäin. Tilattuani lasagnen ja vettä, ei siis kovinkaan unkarilaista ruokaa, tarjoilija tuli kysymään kelpaisiko talon tervehdys. Ällistyin, sillä olin ajatellut talon tervehdysten olevan osa Italiaa, mutta että tapa kulkisi myös ravintoloiden mukana muuallekin, ei ollut juolahtanut mieleenikään. Miellyttävä kokemus, asiakkaana tuli aivan hemmoteltu olo.

Lasagne tuli suhteellisen sukkelaan ja oli aivan peruslasagnen makuistakin. Pikkuruinen espresso lämmitti vielä ennen ulos, kävelykierrokselle lähtöä.

Kävelyllä Budan puolella

Aamu alkoi kauniina ja optimistina jätin sateenvarjon majapaikkaan.Pieni sateentihku alkoi kuitenkin jo ensi metreillä.

Kävelin eilen löytämäni reittiä Ketjusillalle ja sieltä funikulaari-hissillä ylös vuorelle. Funikulaari on varsin veikeä laite, jonka vauhti oli yllättävän kova, maisemia nopsan nousun aikana ei pitkään ehtinyt ihailla. Onneksi näköalatasanteella sitten ehti enemmän kuvata ja videoida maisemia Pestin puolelle yli Tonavan.

Tuuli ja sade alkoivat pikkuhiljaa voimistua, ja vaikka päivälle oli luvattu jopa seitsemää lämpöastetta, niin lämpimät hansikkaat eivät olleet yhtään liikaa kukkulalla kävellessä.

Suuntasin kohti tapaamispaikkaa, jossa oli alkamassa parin tunnin kävelykierros Linnanvuoren alueella.

Alue on hallinnollinen keskus, jossa on niin taide- ja historiamuseoita kuin presidentin virka-asunto ja erilaisia nähtävyyksiä. Parissa tunnissa sai hyvän katsauksen niin Unkarin historiaan kuin merkkimiehiin.

Ilta Tonavan varrella

Iltakävely majapaikasta Ketjusillalle osoittautui paljon nopeammaksi, kuin mitä kartan perusteella arvioin. Vaikka on jo joulukuu, ilma oli leppeää. Kaupunki on verhoutunut jouluvaloihin, puiden rungot ja rakennusten seinät on päällystetty jouluvaloin.

Vaikka pääkadulla olikin runsaasti iltakävelyllä olevia pariskuntia ja matkalaisia, niin valokuvaajien määrä Ketjusillan liepeillä ja itse sillalla yllätti. Sillalla kävely tuntui ajoin jopa hurjalta, kun jalkojen alla silta notkahti jokaisen isomman auton ohittaessa. Ja autojen virta sillalla on jatkuva, tuntui kuin silta jatkuvasti heilahtelisi hieman.

Paluumatkalla päätin kokeilla uutta reittiä. Hieman sivukujilla kulkiessa mietitytti, oliko tämä aivan paras ratkaisu, varsinkin kun ovien syvennyksistä, siellä täällä näkyi yksittäisiä jalkapareja. Näitä ohittaessa huomasin, että kyseessä oli ihmisiä, joilla oli koko omaisuus mukanaan oven syvennyksessä.

Ystävällisiä budapestilaisia

Sain hankittua lentokentältä Budapest-kortin, jolla voi huristella kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla kaupungissa. Bussi ja metro -yhdistelmän avulla saavuin aivan keskustaan, Deak ter -pysäkille, josta oli löydettävä Kiraly utca, jonka varrella majapaikka sijaitsee.

Pyörin sen verran eksyneen näköisenä metron rullaportaiden tasanteella, että ystävällinen budapestilaisnainen, joka ei puhunut englantia montaakaan sanaa, tuli kyselemään määränpäätäni. Ilmeisesti paikannimiä täällä ei äännetä niin kuin ne kirjoitetaan, mutta pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen suunnasta. Rouva ohjasi minut etsimäni kadun alkuun ja katosi ystävällisesti hymyillen kadun vilinään. Hämmästyttävää ystävällisyyttä.

Lentokoneessa ehdin tutkailla matkaoppaita sen verran, että huomasin majapaikkani olevan vanhan juutalaiskaupunginosan liepeillä. Kiraly utcaa kävellessä sai jo pienen häivähdyksen korttelin kätkemistä viehättävistä yllätyksistä.

Ensimmäinen varsinainen tutustuminen kaupunkiin alkoi majoittuminen jälkeen. Lähikaduilta löytyy runsaasti pieniä ravintoloita, aamiaishuoneita, kahviloita ja nähtävyyksiä matkailijan riemuksi.

Lentokentällä

Koneen lähtöön on vajaa tunti aikaa, mutta ensimmäiset kommellukset on jo koettu. Ja aivan omaan peiliin saa tihrustaa syitä etsiessä.

Onneksi turvatarkastuksessa oli hyvin asikaspalveluhenkisiä nuoria töissä ja kaikki sujui jouhevasti. Seuraavaa reissua varten opin, että käyn läpi matkalaukun ja sinne pakatut ja unohdetut tavarat suurennuslasin kanssa läpi, kun kotiin ei kannata läpivalaisulaitetta hankkia.

Tonavan helmi

Matkaoppaissa Budapest kuvaillaan Tonavan helmeksi. Nähtävää löytynee erityisesti  vanhasta kaupungista, Linnavuorelta, Budan puolelta. Myös tee- ja kahvihuoneet ovat saaneet erityismainintoja.

Kuvista päätellen edessä on matka kauniiseen kaupunkiin.

Lähtöön muutama hetki

Lähtöpäivä on pian käsillä. Ja paljon on vielä valmistelematta.

Pientä matkakuumetta väreilee jo ilmassa, aina sama jännitys alkaa kihelmöidä, olipa matkakohde lähellä tai kaukana. Tällä kertaa suuntana on Unkari ja Budapest.

Unkarissa olen käynyt aiemminkin, viime vuosituhannen puolella. Budapestissa sen sijaan en aiemmin  ole käynyt. Uutuuden viehätystä siis ripaus mukana tällä reissulla.

Sääennuste

Matkaan lähtö on jo niin lähellä, että koko matkan ajaksi on saatavilla sääennuste. Helpottaa paljon pakkaamista. Aivan kohtuullista säätä on vuodenaikaankin nähden luvassa. Puolipilvistä ja lämpötila muutaman asteen nollan molemmin puolin.

Seuraavana steppinä tärkeimpien nähtävyyksien selvittäminen ja paikallisliikenteen tutkailu. Lentokoneessa ehtii sitten vielä lukaista matkaoppaita.

Matkaoppaat ja suunnittelu

Aloitan usein seuraavan reissun suunnittelun viimeistään, kun päättyvän matkan laukut on purettu ja matkavaatteet pyörivät pesukoneessa.

Tällä kertaa on toisin. Varasin lentoliput ja majoituksen hyvissä ajoin, mutta kohteeseen perehtyminen ja taustatietojen kerääminen on jäänyt aivan viime tippaan. Lento lähtee ensi sunnuntaina ja vasta tänään ehdin miettimään mikä on paikallinen valuutta (HUF) ja mikä on vaihtosuhde euroon. Forexin nettisivuja tutkailtuani, tuli mieleen Italian reissut vuosikymmeniä sitten, jolloin paikallista valuuttaa oli kanniskeltava tukuittain.  

Huomenna toivottavasti ehdin perehtyä siihen, mitä kaupungissa tulisi nähdä ja tehdä. Matkaoppaita ehdin sentään hankkia jo syksyn kuluessa.