Pääasiallisin roolini tällä matkalla oli minimittaisena huoltojoukkona toimiminen Berliinin puolimaratonille valmistautuvalle matkaseuralleni. Kun matkalaukut jäivät hotellin huomaan, oli aika etsiä kisatoimisto, josta juoksija saisi numerolapun ja juoksuaikaa mittaavan vimpaimen juoksutossuunsa.
Kisatoimiston ja siinä yhteydessä olevan messualueen kanssa olimme onnekkaita. Ja riittävän ajoissa liikkeellä. Sisäänpääsy onnistui lähes jonottamatta ja suuressa hallissa, jossa markkinoitiin niin juoksuvarusteita kuin muita maratoneja eri mainostajien kojuissa ja standeilla. Tässä avautuukin aivan uudenlainen maailma; maratonit vaikuttavat melkoiselta bisnekseltä. Maratoneja järjestetään todella monissa paikoissa ja maissa. Ja näilläkin messuilla oli näkyvillä varmasti vain murto-osa juoksutapahtumista.
Kisatoimiston alueelta poistuessamme paljon muitakin juoksijoita oli saapunut hakemaan juoksunumeroitaan. Jono jatkui pitkälle kadulle; saatoin vain arvailla kuinka kauan jonossa tässä vaiheessa joutui odottelemaan ennen kisanumeron saamista.
Seuraavaksi olikin vuorossa juoksun starttipaikan etsiminen. Hyvä julkinen liikenne ja koko päivän bussilippu helpotti kovin tässä. Vaikka kartalta katsottuna kaikki näyttävät oleva suhteellisen lähellä toisiaan, niin matkaa oli yllättävän paljon. Aikaa tuhraantui niin eksymisiin kuin seuraavien junien odotteluun.
Starttipaikka löytyi lopulta. Massiivinen alue sai taas miettimään tapahtuman laajuutta. Tuhansia juoksijoita olisi huomenna lähdössä ja jäin miettimään miten ihmeessä edes näkisin isosta massasta tutun juoksijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti