Kuressaare-Tallinna-Helsinki

Reissun päättyminen tuo aina jonkinlaista haikeutta, niin nytkin.  Aamun touhuihin mahtui pakkailua, avainten luovuttamista ja bussiasemalle suuntaaminen.

Paluumatka sisälsi runsaat neljä tuntia paikallisbussin kyydissä kohti Tallinnaa, välillä parisenkymmentä minuuttia
autolautalla.

Bussimatkan aikana, iltapäivän jo käännyttyä melkein iltaan, oli huikaisevan kaunis sininen hetki. Tallinnaan  bussi saapui vasta illan pimennyttyä. Tallinnan bussiasemalta piti vielä suunnata satamaan, jotta ehtisin lauttayhteydelle kohti Helsinkiä. Onneksi aikaa oli tässä vaihdossa riittämiin, eikä pieni ruuhkaan juuttuminen häirinnyt matkasta nauttimista.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Toivottavasti vielä joskus tulee mahdollisuus palata saarelle kesällä tai alkusyksystä.

Ristiinrastiin kaupunkia

Lounaan ja lyhyen kirjoitustauon jälkeen oli aika lähteä kaupungille katsomaan matkaoppaan
suosittelemia nähtävyyksiä.

Saarella ja kaupungilla, Kuressaarella, on pitkä historia. Matkaopas arvioi, että ensimmäiset merkit asutuksesta olisivat useamman tuhannen vuoden takaa. Matkaoppaan mukaan myös varsinainen kaupunkilainen asutus alkoi vuosisatoja sitten. Jollain tavoin kaupunki henkii keskiaikaista ja myös keskieurooppalaista tunnelmaa. Ja ehkä tähän hieman sekoittuu sadun hohdetta kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjasta Veljeni Leijonanmieli. Myös uudisrakentaminen näyttäisi kunnioittavan ilmeeltään vanhoja muotoja.

Aikani kujia ja katuja kierreltyäni löysin itselleni ruokapaikan keskustan kellariravintolasta. Tallinnan hintatasoon tottuneelle matkailijalle Kuressaaren, ainakin talvikauden, hintataso on edullinen. Muutamalla eurolla saa annoksen, jolla vatsansa saa täyteen.

Aamu Kuressaarella

Aamu ei ollut vielä varsinaisesti valjennut, mutta ehdin jo suunnitella päivän ohjelmaa ja tutustua oivan matkaoppaan tietoihin. Huomasin, että majapaikkani on valmistunut vuonna 1907 ja sen oli rakennuttanut seppä Eduard Kingissepp kylpylävieraiden majoittamista varten. Nykyisin talossa on kuitenkin kansainvälinen Saarenmaan yliopistokeskus. Ja rakennus on Turun yliopistosäätiön omistuksessa.


Aamun ohjelmaan päätin sulloa niin linnoitukseen tutustumisen kuin lounaspaikan etsimisen. Jykevää linnoitusta kiertelin toista tuntia; vallihaudan vesi oli paikoin jäätynyt ja linnoituksen merenpuoleisella reunalla oli käynnissä kunnostustyöt.

Linnoituksen sisällä museo oli harmillisesti kiinni, mutta katseltavaa ja ihmeteltävää oli riittävästi. Linnoituksen monta metriä paksut muurit olivat vaikuttavat ja matkaoppaan mukaan linnoituksen rakentaminen olisi alkanut 1300-luvulla. Linnoitusta ei olisi oppaan mukaan koskaan sotimalla valloitettu, joten se onkin säilynyt varsin hyvin.


Linnoituksella suuntasin kulkuni kohti keskikaupunkia tai keskilinnaa, ajatuksena että löytäisin jonkin hieman erilaisen ruokapaikan. Katukylteistä löysin vinkin Tuulimylly-ravintolasta, mutta vihdoin kun löysin perille ravintolan pihaan huomasin, että ruokapaikan avautumista olisi pitänyt odotella tunnin verran.

Luovuin ajatuksesta odottaa yli tuntia vilpoisessa säässä ja pistäydyin paikallisessa ruokakaupassa hakemassa pikalounaat ainekset. Pienen poikkeaman tein ennen majapaikkaan palaamista, sillä aivan keskusaukiolla kupeessa oli pieni suklaapuoti, jossa myytiin Kalev-tuotteita. Puoti oli täynnänsä mitä erilaisempia Kalev-tuotteita alkaen joulupiparkakuista erikoissuklaisiin.