Japanilaisessa puutarhassa Tallinnassa

Päivän mittainen pyrähdys Tallinnaan tarkoitti jälleen anivarhaista herätystä ja lähtöä Länsiterminaali 2:een. Onneksi julkinen liikenne toimi raitiovaunu 9:ää myöden moitteetta.

Kadriorgin alueella

Terminaali itsessään hohkasi uutuuden ja tilan hulppeutta. Ja mukavaa tietysti, että laivaan ei tarvinnut enää kävellä satoja metrejä.

Itse päivä Tallinnassa alkoi älykortin hankinnalla päivän retkeilyä silmällä pitäen. Näppärä kortti, jonka 2€ lunastusmaksu ei pihimpääkään matkailijaa huimannut. Ja koska päivän matkat olivat kortilla maksettuina lähes puolet siitä, mitä yksittäinen matka olisi maksanut, niin kortin hankkiminen oli ainakin omasta näkökulmasta oiva toimenpide.

Suuntana oli tällä kertaa Kadriorgin puistoalue, jonne raitiovaunulla nro 3 pääsi muutamassa
minuutissa. Ennen puistoalueeseen perusteellisemmin tutustumista oli kuitenkin aika nauttia kevyt lounas. Puistoalueen liepeeltä löytyi  italialaistyyppinen ravintola, josta lounaaksi valikoitui minestrone-keitto. Keitto oli omanlaisensa versio alkuperäisestä minestrone-keitosta, ihan maukas ja toimitti hyvin tehtävänsä lounaan ominaisuudessa.

Keiton vahvistamana olikin hyvä lähteä tutkailemaan puistoaluetta. Säntillisesti hoidettuun puutarhaan oli mukava tutustua puiden varjoissa, sillä aurinko alkoi jo paahtaa helteisesti.

Sattumoisin silmiin osui, juuri ennen Kadriorgin palatsia, pieni tienviitta japanilaisesta puutarhasta. En ollut moisen olemassa olosta aiemmin ollut edes tietoinen, vaikka asiaa myöhemmin googlettaessa löysinkin tiedon, että puutarha oli avattu jo vuonna 2011 ja että sen on suunnitellut Masao Sone.

Puutarha oli kuin pieni keidas ja tarjosi samalla aikamatkan uuteen ulottuvuuteen. Puistoon kannattaa ehdottomasti tutustua ja nauttia tunnelmasta. Oma retkeleily jatkui vielä Russalkan patsaan ohi meren rantaan ja vilvoittavien tuulahdusten ääreen, sillä päivä alkoi jo kääntyä varsin paahteiseksi.

Kukkaloistoa japanilaisessa puutarhassa.

Aikamatkalla Ruissalossa ja Toivonniemen kesäparatiisissa

Toivonniemen kesäkoti Ruissalossa

Tämän kertainen retkeni sai alkunsa monen sattuman kautta. Ennakkovalmistautuminen jäi kuitenkin muutaman hajanaisen googlailun varaan; majoituspaikasta Toivonniemen kesäkodista löytyy tietoa Turun Seudun Hengitysyhdistyksen sivuilta.

Googlen avulla löytyi myös joitakin kahviloita, joihin retken aikana aioin tutustua, mutta pääosin reissuun lähtö oli seikkailu ilman ennakkorajoituksia. Ja tiedossa voisi olla  huisi sukellus tuntemattomaan.

Vietin viikon Luovien Ladyjen seurassa; ennakolta olin tavannut leideistä vain yhden. Joten tiedossa oli monta uutta tuttavuutta uusien maisemien lisäksi.

Toisen kerroksen aulatilat

Tällainen hulvaton heittäytyminen, näin jälkikäteen pähkäiltynä oli mitä antoisin.

Jo saapuminen kahdeksikon bussilla Ruissaloon ja pieni kävelymatka Iso-Pukin tiellä olevalle kesäparatiisille oli siirtymä kiireestä kiireettömyyteen.

Majoituin Toivonniemen päärakennuksen 2.kerroksen huoneessa, josta oli esteetön näkymä merelle. Aamuisin sopivan herätyksen sai, kun ohi kulkevat Siljan ja Vikingin autolautat tulivat tuhisten ja puhisten salmeen. Kohinan saattoi kuulla jo hyvän aikaa ennen, kuin laivasta näkyi vilaustakaan.

Viikkoon mahtui sadepäivän sukankudontaa, meren rannalla joogailua pääskysiä ja pilvenhattaroita tutkaillen, tuulisenpäivän kävelyretki Kasvitieteelliseen puutarhaan, hernekeittoa ja pannaria Honkapirtillä kuin yllätysretki Röölään.

Röölän retki muotoitui kulttuurimatkaksi vierailuilla Rymättylän ja Naantalin keskiaikaisiin kivikirkkoihin. Kirkot olivat häkellyttävän suuria; oman aikansa voimannnäytteitä.

Antoisiin lähiretkiin lukeutui ehdottomasti pistäytyminen Toivonniemen naapurihuvilalla, Villa Bella Vistassa olevaan kesäkahvilaan, jonka yhteydessä oli myös sisustustuotteita; gobeliinituotteista sateenvarjoihin. Vierailun ehdottomasti suussasulavimman elämyksen sai lime-juustokakusta.

Mukavaa yhteisöllisyyttä viikon aikana syntyi porinoista saunanlauteilla ja yhteisgrillailusta.

Punainen sauna aivan meren äärellä mahdollisti luonnon tutkailua; joutsenpariskunta saapui aterioimaan useammankin kerran laiturin kupeeseen.

Ja rohkeimmat kävivät myös uimareissuilla laiturin nokasta.

Tekemättömien töiden listalle jäivät lukemattomat kirjat; ajatustenvaihto ja ideointi antoivat tällä kertaa enemmän inspiraatiota omiin suunnitelmiin ja tuleviin tekemisiin, kuin mitä ennalta olisi voinut edes kuvitella.

Viikon loppupuolella kuu alkoi täyttyä  ja kahtena viimeisenä yönä ihailin ikkunasta kuunsiltaa, joka kimmelsi kapeassa salmessa.

Kaikkinensa Toivonniemi on mitä erinomaisin tukikohta ja pistäytymispaikka; niin yksin, kaksin kuin isomalla porukalla. Majoitusvaihtoehtoja on päärakennuksen lisäksi alueella muitakin.

Itselläni on vakaa aikomus palataa kesäparatiisiin uudelleen.