Mitä tehdä Tukholmassa talvisena päivänä?

Seuraava reissu tulee hieman kiireen keskelle, vaikka matkaa varaillessa näyttikin, että kalenterissa olisi ollut hyvin väljyyttä.

Suunnitelmien muutokset ja aikataulujen uudelleen rustailut ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että tulevaa reissua en ole vielä ehtinyt varaamisen jälkeen edes ajatella, suunnittelemisesta puhumattakaan.

Suunta on tuttuun Tukholmaan, josta soisi löytyvän aivan uutta nähtävää. Muiden matkablogeja lueskellessani löysin ideoita kierroksesta Södermalmille. Jokin vuosi sitten tein ensimmäisen kävelykierroksen söderillä, mutta ehkä tällä kertaa voisi löytyä jokin uusi kahvila tai lounaspaikka.

Päivään voisi jopa mahtua käynti Fotografiska -musoessa, josta on tullut yksi suosikkimuseoistani Tukholmassa.

Aamukahvilla Tallinnassa

Loppiaisaamuna pikku pakkasessa reippailu Tallinnan kaduilla oli aivan välttämättä palkittava kupillisella höyryävää cappucinoa. Viru-keskuksen toisen kerroksen kahviossa nautittu kahvi näytti ja maistui odotusten mukaisesti.

Vuosi tuntuu alkavan pikkureissailun osalta aivan mukavasti. Ensimmäisen reissun aikana sää suosi; menomatkalla ei tuullut nimeksikään ja illalla tihkunut lumisadekin päättyi aamuun mennessä ja ulkoilua siivitti mitä loistavin keli.

Iltapäivää ja iltaa kohden loppiaispäivän sää vain parani. Sain huikaisevan kauniin auringonlaskun kuvattua aivan laivan saapuessa Länsiterminaaliin.

Vuodenvaihde Tampereella

Nyt olen jo hieman suunnitellummalla retkellä Tampereella. Edellisen, onnistuneen, Tampereen reissun pohjalta syntyi idea uuden vuoden aattoillan viettämisestä samassa kaupungissa. Uuden vuoden aattona kaupungin nähtävyyksien katselu jäi vähäiseksi, mutta illan pimennyttyä suunta oli taas Torni-hotelliin ja 25. kerrokseen näköalaravintolaan.

Iltavalaistuksessa kylpevä kaupunki vaikutti monta kertaa suuremmalta, kuin mitä tuli kuukautta aiemmin mieleen. Valomeri tuntui jatkuvan horisonttiin asti. Ja tällä kertaa myös terassitila oli auki. Terassilta ihailtujen näköalojen jälkeen oli aika lähteä illalliselle.

Illallispaikka löytyi aivan keskustasta, Tuomiokirkkokadulla olevasta espanjalaisesta Salud-ravintolasta. Hauskan sokkeloinen ravintola tarjosi jokaisessa loosissa riittävästi yksityisyyttä, vaikka asiakkaita oli paljon. Espanjan kartoilla ja erilaisilla taljoilla ja tynnyreillä somistettu sisätila loi mukavan mielikuvasiirtymän Välimeren tienoille.

Retro-menun vaihtoehdot menneiltä vuosikymmeniltä toi valinnan vaikeutta, mutta annokset olivat niin herkullisia, ettei annoskateutta syntynyt illan aikana. Ei edes jäätelöannosten osalta.

Illallisen jälkeinen siirtyminen kohti ydinkeskustassa järjestetyn vuodenvaihteen ohjelman pitopaikkaa ja ilotulitusta antoi aiheen miettiä omaan ikääntymistä.

Kävimme sisään ravintolan ovesta, joka oli jotakuinkin vastapäätä illan esiintymislavaa. Ravintolan puitteet olivat veikeät, mutta en aikoihin ollut tuntenut itseäni niin väärään paikkaan joutuneeksi. Ensimmäinen ajatus oli poistua välittömästi jonnekin, edes hieman saman ikäisten joukkoon.

Paluu ulos katsomaan illan esitystä ja ihailemaan ilotulitusta toi onneksi mahdollisuuden unohtaa oma keski-ikäistyminen, vaikka vuoden vaihteen idea lieneekin ajan kuluminen.