Oikean retkipysäkin löytymiseen kului aamusta tovi, joka sisälsi reipasta kävelyä ympäri kaupungin keskustaa ja tarjosi lisämausteeksi jännitystä siitä, toteutuvatko ennakkosuunnitelmat vai täytyisikö keksiä aivan jotain uutta ohjelmaa päivään. Pysäkki ja vihreä Paddywagontours'in bussi löytyivät onneksi ajoissa samalta jokivarren pysäkkialueelta, kuin mihin muutamaa tuntia aiemmin oli saapunut reittibussi Dublinista.
Täpötäysi bussi kurvasi aikataulun mukaan matkaan kohti Limerickiä. Matkaoppaan ja bussinkuljettajan yhteisvirkaa hoiti yksi ja sama mies. Hersyvän letkeällä tyylillä bussikuski-opas luetteli historialliset tapahtumat kuin muistutti turvavyön käytön pakollisuudesta. Ja kertakaikkisen ihailtavasti matka eteni vauhdikkaasti kapeita teitä. Ja vielä tien vasenta puolta.
Pienet kalliot |
Rannikolle päästyämme pysähdyksiä oli useampia. Ensimmäinen oli 'baby moher', joka ensi näkemältä oli vaikuttava. Seuraava, lounastauko, vietettiin Doolinin kylässä, josta olisi voinut suunnata veneellä myös kohti Aran-saaria.
Kiipeily kielletty |
Alueella oli luonnonnähtävyyden lisäksi muutama matkamuistomyymälä, kahvila ja näyttely. Irlantiin liittyvien käsitteiden ja asioiden tuotteistaminen on matkamuistoissa viety aivan omalle tasolle. Tavaraa ja tuotetta on monen tyylistä, väristä ja eri kohderyhmiä varten; lapsille, golfareille, kokkaajille, musiikin ystäville jne.
Paluumatkalla Corkiin bussinkuljettaja kaivoi esiin uuden rooli; matkaoppaan hattu vaihtui bussikaraokeisännän lippikseen. Ensimmäiset soolot laulettuaan kuljettaja sai houkuteltua myös osan matkustavaisista laulamaan. Enpä ole aiemmin ollut näin hilpeällä kiertoajelulla missään. Tunnelma oli vähintäänkin bussin katossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti