lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ensimmäinen iltapäivä Berliinissä

Pääasiallisin roolini tällä matkalla oli minimittaisena huoltojoukkona toimiminen Berliinin puolimaratonille valmistautuvalle matkaseuralleni. Kun matkalaukut jäivät hotellin huomaan, oli aika etsiä kisatoimisto, josta juoksija saisi numerolapun ja juoksuaikaa mittaavan vimpaimen juoksutossuunsa.

Kisatoimiston ja siinä yhteydessä olevan messualueen kanssa olimme onnekkaita. Ja riittävän ajoissa liikkeellä. Sisäänpääsy onnistui lähes jonottamatta ja suuressa hallissa, jossa markkinoitiin niin juoksuvarusteita kuin muita maratoneja eri mainostajien kojuissa ja standeilla. Tässä avautuukin aivan uudenlainen maailma; maratonit vaikuttavat melkoiselta bisnekseltä. Maratoneja järjestetään todella monissa paikoissa ja maissa. Ja näilläkin messuilla oli näkyvillä varmasti vain murto-osa juoksutapahtumista.

Kisatoimiston alueelta poistuessamme paljon muitakin juoksijoita oli saapunut hakemaan juoksunumeroitaan. Jono jatkui pitkälle kadulle; saatoin vain arvailla kuinka kauan jonossa tässä vaiheessa joutui odottelemaan ennen kisanumeron saamista.

Seuraavaksi olikin vuorossa juoksun starttipaikan etsiminen. Hyvä julkinen liikenne ja koko päivän bussilippu helpotti kovin tässä. Vaikka kartalta katsottuna kaikki näyttävät oleva suhteellisen lähellä toisiaan, niin matkaa oli yllättävän paljon. Aikaa tuhraantui niin eksymisiin kuin seuraavien junien odotteluun.

Starttipaikka löytyi lopulta. Massiivinen alue sai taas miettimään tapahtuman laajuutta. Tuhansia juoksijoita olisi huomenna lähdössä ja jäin miettimään miten ihmeessä edes näkisin isosta massasta  tutun juoksijan.

Aamuvarhaisella kohti Berliiniä

Kaikki alkutalven aikomukset opiskella kieltä ja tutustua rauhassa, ennakkoon, sohvan nurkassa, Berliinin nähtävyyksiin jäivät aikomuksiksi. Reppuun on kuitenkin pakattu matkaopas karttoineen, hotellivaraus ja lentoliput.

Suurista suunnitelmista myös bussimatka Berliini-Varsova-Tallinna jäi vain suunnitelmaksi, ja paluu on myös lentäen. Mutta ennen paluuta on kuitenkin lähdettävä.

Rutkasti ennen kukonlaulua istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa koneen lähtöä Riian kautta Berliiniin. Lähtö viivästyi reippaasti. Ja vaikka vaihtoaikaa oli alkuperäisen suunnitelman mukaan Riiassa lähes tunti, niin nippa nappa olin ennen boardingin alkua Riian lentokentällä oikealla lähtöportilla.

Jatkoyhteys Riiasta Berliiniin sujui paremmin ja perillä kohteessa ensimmäinen vaativa tehtävä oli paikallisen bussilipun hankkiminen päiväksi. Paikallinen, julkisen liikenteen henkilökunta yllätti avuliaisuudellaan. Kentällä oli kyllä lipunmyyntipiste, mutta jonoja purkamassa oli myös muutama tavattoman ystävällinen lipunmyyjä keskellä jonoja.

Liekö anivarhainen herätys ja lähtö vaikuttanut siihen, että suunnistaminen Berliinin keskustassa kohti hotellia osoittautui yllättävän haastavaksi. Joko kartta oli vääripäin tai maasto; parin kilometrin matkaan onnistui kuitenkin ympyrää kiertäen saamaan aikaa kulumaan ihan riittävästi.