Tottelemattomuuskoulussa

Vietin erään harmaan marraskuisen päivän kuunnellen asiaa tekijänoikeuksista ja muista lakikiemuroista.

Iltapäivää kohden uuden asian oppimiskyky alkoi saavuttaa äärirajojaan ja ryhdyin pohtimaan vaihtoehtoisia kotimatkareittejä. Pikaisen googlettelun jälkeen huomasin, että kotimatkan varrella olisi museokorttikohteista Kiasma ja siellä menossa Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu.

Museon kassalla olin vielä aivan tekijänoikeuksien lumoissa ja kyselin mahdollisia lupia kuvata blogia varten museon tiloissa.  Viidenteen kerrokseen ja tottelemattomuuskouluun päätyessäni ryhdyin pohtimaan ristiriitaa, joka sisältyi omaan ajatusrakennelmaani sääntöjen noudattamisesta ja päivän ohjelmaan tekijänoikeuksista ja museossa esillä olevasta tottelemattomuuden ajatuksesta. Tyydyin kuitenkin pysyttelemään sääntöjen noudattamisessa.

Tottelemattomuuskoulu näyttelynä ja asioiden kyseenalaistajana on herkullinen. Ja samalla paljon ajatuksia herättävä, ja se lienee tarkoitus. Näyttely on esillä Kiasmassa tammikuun lopulle ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Maailman ympäri Henri Cartier-Bressonin kuvien mukana

Ateneumissa on vastikää avautunut ranskalaisen Henri Cartier-Bressonin (1908 - 2004) valokuviin perustuva näyttely The Man, the Image & the World.

Museo-oppaan mukaan Cartier-Bressonille matkustaminen ja valokuvaus olivat elämäntapa. Ja sitä koko näyttely huokuu. Ja näyttely vie vieraan mennessään maailmalle. Ympäri maailman. Aikamatkaten eri vuosikymmenillä ja mantereilla.

Näyttely täyttää Ateneumin koko toisen kerroksen. Mustavalkoisten kuvien upeaa tunnelmaa täydentävät hienosti eri huoneiden värisävyt. Egyptissä otetut kuvat ovat saaneet taustakseen keltaisen seinän ja Kiinan kuvia taustoittaa punainen väri seinällä.

Matkakuvia Cartier-Bresson on ottanut monella mantereella; Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Toisiin maihin hän palasi kuvaamaan uudelleen vuosikymmenten jälkeen. Kuvista syntyy hieno tarina, joka kertoo 1900-luvun historiaa.

Näyttelyn hauska yksityiskohta on kuvat valokuvaajasta itsestään eri vuosikymmeniltä ja yhteyksistä; virallisissa dokumenteissa ja vähemmän muodollisissa tilanteissa.

Avojaloin - aikamatka Karjalan kannakselle

Lappeenrannan linnoituksen alue on tuttu monelta aiemmalta reissulta, mutta tällä kertaa oli aikaa pistäytyä myös Etelä-Karjalan taidemuseossa, jossa on tammikuulle 2016 asti näyttely Avojaloin - 10 elämää Karjalan kannaksella.  Museo on lähes keskellä Linnoituksen aluetta, vanhoissa, keltaisissa kasarmirakennuksissa.

Kymmenen todellista henkilöä tarinoineen johdattaa museossa vierailevaa aikamatkalle tutustumaan 1900-luvun alun Karjalan kannakseen. Matkalla oppii ammatteja, joita ei enää ole, perehtyy elämänkohtaloihin, joihin aikakauden tapahtumat vaikuttivat mitä suurimmassa määrin. Paikkakunnista tutuiksi tulevat Uuraan satama, Viipuri ja moni muu seutu.

Itse pidin erityisen mielenkiintoisena  Hugo Simbergin maalauksia ja maalauksiin liittynyttä piikatyttö Hilman tarinaa.

Tarinoihin voi tutustua ennakkoon tai palata museovierailun jälkeen verkkonäyttelyssä, joka löytyy  aikamatkakannakselle.fi osoitteesta. Perusnäyttelyn lisäksi verkkonäyttelyssä on myös tietovisaa, sarjakuvia ja monenlaista muuta mielenkiintoista tehtävää. Taitavasti toteutettu verkkonäyttely muistuttaa uudelleen mieleen nähtyjä tarinoita ja tunnelmia.

Werstaalla Tampereella

Osuuskauppa Meirän kaupungissa.

Silloin kun suunnistus ei ole vahvin urheilulaji, niin on pakko varata hieman ylimääräistä aikaa perille löytämiseen.

Onneksi on Googlen kartat, sillä tälläkin kertaa paikkakuntalaisten kaupunkituntemus ohjasi vain auttavasti kohti Väinö Linnan aukiota ja museo Werstasta.

Perille päästyä paikalla odottikin hieman poikkeuksellinen, tavanomaisia museokierroksiani, perusteellisempi tutustumiskäynti. Opastettuun kierrokseen Werstaalla sisältyi pistäytyminen kolmessa eri perusmuseossa:


Alkuun pistäydyttiin Meirän kaupungissa, jossa sai tutustua muiden muassa osuuskauppaan ja kirjapainoon.

Tekstiiliteollisuusmuseossa kuljettiin läpi Suomen teollistumisen historian ja saatiin käsitys siitä, että Suomessa on teollistumisen jälkeen siirrytty palveluyhteiskunnan kautta itsepalveluyhteiskuntaan.

Kierroksen viimeinen museo oli Höyrykonemuseo, jossa on esillä höyrykoneet, joista aikanaan saatiin Finlaysonin tehtaiden koneisiin liikettä.

Pumpulia Tekstiiliteollisuusmuseossa

Laajan Werstaan alueella olisi ollut monia muitakin mielenkiintoisia kohteita nähtäväksi ja tutustuttavaksi. Ehkä joihinkin niistä ehdin tutustua jollakin seuraavalla reissulla.

Yksi Werstaan erikoisuuksista ei vaadi paikanpäällä käyntiä, vaan museokierroksen voi tehdä myös virtuaalisesti. Werstaan sivuilta, kohdasta näyttelyt, löytyy myös erilaisia verkkomuseokierroksia.

Helsinki Noir -näyttelyssä pääsee pohtimaan mysteeriä

Yritin noin viikko sitten tiistaina päästä katsomaan Helsinki Noir -näyttelyä, mutta se jäi vain yritykseksi, sillä museon ovet olivat säpissä. Onneksi uusi yritys tällä viikolla onnistui paremmin; keskiviikkona pääsin tutustumaan näyttelyyn.

Kolmeen museon eri kerrokseen sijoittuva tarina on kiehtova. Museolipun tai -tarran lisäksi näyttelyyn tutustuja saa mukaansa vihkosen, jossa on kolmella kielellä mysteeriä taustoittava tarina. Vihkonen kannattaa lukaista, tai ainakin vilkuilla ensimmäisiä sivuja ennen kuin neljännessä kerroksessa aloittaa näyttelyyn tutustumisen kulkemalla raskaiden verhojen taakse, josta matka alkaa.

Näyttelyyn kootut taulut ja veistokset kuin myös muut esineet johdattavat vieraan sotien väliselle aikakaudelle, noin 1920 tai 1930-luvulle. Tai ehkä aikakauden käsite on vain oma tulkintani näkemistäni tauluista ja rekvisiitasta. Joka tapauksessa kierroksen jälkeen on olo kuin olisi käynyt vähintäänkin elokuvissa, niin elämyksellinen näyttely on.

Jälleen kerran museo yllättää, mysteerinäyttelyn viimeinen huone on taidokkaati piilotettu, niin että se osalta kävijöistä saattaa jäädä huomaamatta.

Dekkareista ja taiteesta kiinnostuneelle todella mielenkiintoinen näyttely tutustuttavaksi.

Gladiaattoreita ihmettelemässä Espoossa

Tällä kertaa ei ollut edes tarkoitus mennä museoon, ja museosta kuitenkin itseni löysin.

Kylläpä on hilpeää tämän museokortin vaikutus. Nyt voi museoon piipahtaa ilman syytä. Ja aivan suunnittelematta, tietämättä ennakkoon erikoisnäyttelyistä.

Kattofragmentti Colosseumista

Ja Espoon kaupunginmuseossa kannattaa nyt pistäytyä, varsinkin jos on kiinnostunut gladiaattoreista, Colosseumista tai muinaisesta Roomasta. Museoon oon koottu runsain mitoin tarinaa gladiaattoreista, Colosseumin rakentamisesta ja gladiaattoritaisteluista.

Vähintään yhtä mielenkiintoisia ovat näyttelyssä esillä olevat gladiaattoreiden varusteet.

Toiminnallisuuttakin näyttelyssä on tarjolla; voi tilata erilaisia teemaopastuksia tai osallistua työpajaan Leipää ja sirkushuveja -työpajatilassa tai vaikka tavata gladiaattorin.

Aikaa visiitille kannattaa varata ainakin tunti. Itselläni hätäinen puolen tunnin kierros jäi niin vaillinaiseksi, että täytynee yrittää ehtiä uudelleen katsomaan videoita ja muuta aineistoa, johon tutustuminen jäi pintapuoliseksi.

Näyttely on onneksi avoinna maaliskuulle 2016 asti. Ja aiheeseen voi perehtyä myös antiikin maailmasta kertovilla luennoilla syksyn aikana.

Gallen-Kallelan museossa

Joskus museokäynti on hyvä sijoittaa keskelle kiireistä päivää. Kun kahden tapaamisen välissä on reilun lounastauon väli ja tapaamiset Espoossa, niin luontevaksi museokäyntipaikaksi valikoituu Gallen-Kallelan  ateljeelinna Tarvaspäässä.

Hieman sokkeloinen reitti Kehä I:ltä kohti Tarvaspäätä on jo syksyn keltaamien lehtipuiden varjostama.

Ensimmäistä kertaa museoon tulevalle kävely parkkipaikalta johdattaa taas ajassa taaksepäin. Museon pihalla vasemmalla on pitsihuvilassa oleva kahvila ja oikealla itse ateljeelinna.

Museota lähestyessä ensimmäinen nykyaikaan viittaava kyltti on opaste kuunnella museoon liittyviä tarinoita verkossa osoitteessa tarinasoitin.fi/gkm . Sopivan mittaisia tarinoita voi kuunnella omalla älypuhelimella museota kierrellessään tai voi palata myöhemin uudelleen museon tunnelmaan.

Itse museo ja mobiililaitteella kuunnellut tarinat loivat hauskan elämyksen. Vaikka kiltisti lueskelinkin taulujen selostuksia, niin tällainen taskuunlaitettava opastus, jota voi myöhemminkin kuunnella netistä, on verraton.

Pohjakerroksessa olevien klassikkoteosten lisäksi museon tornissa on osallistava installaatioteos, jossa kävijät voivat lapuille kirjoittaa mistä haaveilivat, kun olivat 11-vuotiaita. Lapuista on koottu teos tornihuoneeseen.

Jos museokäynnin jälkeen pistäytyy museokahvilassa, saa suussa sulavien herkkujen lisäksi hienon maisemaelämyksen merelle. Varsin elämyksellinen lounastauko Espoossa.